Partiota ja pippaloita

Täällä ollaan, vaikka postauksia ei kuulu eikä näy.

Toivon sen olevan ennen kaikkea merkki siitä,

että elämää löytyy nettimaailman ulkopuoleltakin.

Puron varren väki on mennä viipottanut viime aikoina 

kohtuullisella vauhdilla paikasta ja tilanteesta toiseen.

Viime perjantaina pakkasimme taas kimpsut ja kampsut kasaan

ja suuntasimme koko perheen voimin partioleirille.

Jonkin sortin takatalvi yritti sekaantua leiriimme,

mutta varsinkin lautaipäivän saimme viettää aivan 

huikaisevan kirkkaassa auringonpaisteessa.

Poskien punoituksesta ja nipistelystä päätellen 

naamataulut taisivat saada ensimmäiset annokset 

keväistä ultraviolettisäteilyä talven pimeyden jälkeen.

Leiriohjelma koostui perinteisistä partiojutuista,

jotka aikojen saatossa muuttuvat sankaritaruiksi ja seikkailukertomuksiksi,

joita kerrotaan koulussa kaikille, 

jotka eivät olleet paikalla.

Mukavaa ja rentoa yhdessäoloa,

askartelua, aamupäivävaellus, nuotion sytyttämistä,

ruuan valmistusta trangioilla, saunomista, iltaohjelmaa 

ja ainakin aikuisten keskuudessa muutama pala liikaa (!) suklaata.

Olen edelleen sitä mieltä,

että meillä on pieni lippukunta, 

jossa sykkii monen monta suurta sydäntä.

Leirin tuoksinnassa yksi puron varren asukas 

täytti merkittävät viisi vuotta.

Perjantaiaamun kysymys kuului:

 "Äiti, näytänkö nyt isommalta mitä eilen?"

Iso ja pieni viisivuotias. 

Nanna jos kuka osaa nauttia elämästä.

Äidin sydäntä lämmitti kovasti se tapa, 

jolla päivänsankaria leirillä muistettiin.

Olen täällä ennenkin kirjoittanut,

että Nanna on meidän lapsista se, 

joka on välillä vaarassa "unohtua" .

Siksi tuntui erityisen hyvältä,

että juuri Nanna sai juhlia synttäreitään 

hieman normaalista poikkeavalla tavalla.

Ja tokihan niitä synttäreitä juhlittiin myös perinteisin menoin,

kun leiriltä kotiuduttiin.

Eilen sukulaisten ja tänään kavereiden voimin.

Eihän sitä nyt joka päivä täytetä viittä vuotta.

Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa uutta viikkoa eteenpäin.

Voikaa hyvin ja iso kiitos kaikille, 

jotka olette jaksaneet käydä täällä kurkkimassa,

vaikkei tänne ole mitään uutta kirjoitettukaan.

p.s. Nannan synttäreiden myötä meille muutti hiiripariskunta,

joka on jo aikaisemmin täällä blogissa vilahtanut.

Sellaisista hiiristä minäkin tykkään, 

jotka nukkuvat yönsä hipihiljaa barbitalon sohvalla:)