Taisin aika tarkkaan vuosi sitten kirjoitella meidän lippukuntaleiristä ja nyt olisi uusien leirikuulumisten vuoro. Joka kesäinen leiri starttasi vauhtiin maanantai-iltana ja torstaiaamuna teltat, reput ja kaikki miljoonat tavarat pakattiin autoihin leirin päättyessä. Mitä mahtui tähän väliin? Maanantai-illasta torstaiaamuun on kolme yötä, kaksi kokonaista päivää. Puron varresta leireilemään lähtivät kaikki. Nellykin puhui "paltioleilistä" jo monta päivää etukäteen ja kotiin palattua hän tuumasi: "Mennään uuestaan leilille".
Säätila pysyi vakaana: kuuma, kuuma, kuuma. Ei yhden yhtä vesipisaraa. Vaikka helle meinasi välillä olla jo liiankin lämmintä, niin onhan se kuitenkin uskomatonta luksusta, että telttaleirillä ei sada ollenkaan. Miten paljon helpompaa kaikki silloin onkaan, kun ei tarvitse huolehtia siitä, missä kaikki märät vaatteet kuivataan ja kuinka moni sairastuu, kun kastuu ja kylmettyy. Empä muista aikaisemmin nukkuneeni niin vähillä varusteilla teltassa. Yleensä vilu iskee aamuyöstä, nyt riitti, että neljältä veti makuupussin kiinni ja jatkoi uniaan hihattomassa paidassa...
Lämpimän ilman ansiosta leiriläiset pääsivät uimaan parhaimmillaan neljäkin kertaa päivässä. Muutenkin leirin ohjelma oli hyvin peruspartiomaista: kädentaitoja, telttaelämää, iltanuotioita, kisailuja, pieniä vastuutehtäviä, kaikille yleinen iltakirkko, supatusta ja kikatusta makuupusseissa...
Lippu salkoon joka aamu, tottakai |
Jälleen kerran olen iloinen siitä, että saan olla osa meidän pientä lippukuntaa. Pienellä porukalla toimiessa kaikki oppivat tuntemaan toisensa, eri-ikäiset toimivat hyvin yhdessä ja jokainen kantaa omanlaisensa korren yhteiseen kekoon. Olen ennenkin sanonut, että meidän lippukuntamme on pieni, mutta siellä sykkii monta suurta sydäntä. Edelleen olen samaan mieltä.
Luonnon oma alttaritaulu |
Leirin jälkeen olo on ollut vähän väsynyt. Kuulunee asiaan;)
Ennen maanantaina koittavaa perusarkea, vietämme kuitenkin kesäloman viimeisen viikonlopun. Kotohommia, remonttia ja sitä sun tätä, niin kuin aina.
Mukavaa perjantai-iltaa!
Leiripaikkaa ei oo kyllä paikalla pilattu :D komia on tuo järvi, oon sitä ennenki ite partioleirillä ollesa kahtonu. Vaikuttaa olleen erittäin perinteinen partioleiri ;)
VastaaPoistaKyllä, hyvin perinteistä partiomeininkiä. Ja leiripaikka on aivan ihana:)
PoistaYks omista muksuista oli monetta kertaansa Evolla partsaleirillä, lähtiessään toivoi leirisateita. Siellä on niin kuivaa, että ellei sada, tukehtuu pölyyn. Satoi... ite olin nuorna tyttönä semmoisella täyspilvisellä satamattomalla viikon leirillä saaressa, en ole milloinkaan niin pahasti palanut, uv puski pilvistä läpi salakamalasti.
VastaaPoistaMutta kiva lukea partsajutuistanne, lisää vaan kehiin :)
Mukava kuulla, että partsajutut kiinnostavat. Minä olen myös ollut nuorena sellaisella partioleirillä, jolloin seitsemästä päivästä kuutena satoi. Loppupäästä alkoi jo huumori loppua, kun kaikki paikat olivat kostean nihkeitä koko ajan... Inhottavaa tuo palaminen. En varmaan minäkään olisi osannut ajatella, että uv tulee pilvien läpi niin tehokkaasti.
PoistaTeilläpä oli mukava leiri! Ihailen kyllä suuresti sitä, että olitte taas koko porukalla mukana - mahtava suoritus. Lapsille leiri oli varmasti mieleenpainuva kokemus. Hienoa, että partioliike on voimissaan ja paikallisesti toiminta on noin aktiivista. Muistan, että muutama vuosi takaperin oltiin huolissaan partioliikkeen jatkuvuudesta, mutta näyttää siltä, että hyvin porskuttaa :) Kiitos teidänlaistenne!
VastaaPoistaNooo, tuota... tämä oli meille varmaan se helpoin ratkaisu, niin siksi päädyttiin tähän;) t. nimim. Sieltä mistä aita on matalin
PoistaMutta kiitos kivasta kommentista. Ja onhan se totta, että varsinkin näin pienessä lippukunnassa homma ei toimi, jos aikuisia ei ole mukana toiminnassa. Olemalla mukana me varmistetaan samalla omille lapsille toivottavasti mukava harrastus.
ihana leiri,en epäile sitä yhtään ! ja kelitki kohillaan,kaikin puolin...
VastaaPoistaJuu, kelit oli kyllä mainiot ja leiri muutenkin mukava:)
PoistaUpeat puitteet luonnon puolesta onnistuneelle leirille. Siitä jää lapsillekin mukavia muistoja
VastaaPoistaToivottavasti ja uskon kyllä, että jääkin mukavia muistoja. Parasta tietysti, että ne leirin "sankaritarut" kasvavat sitä mukaa, kun aika kulkee:) Tyyliin: "jouduttiin nukkumaan terassilla, kun teltan täyttivät jättiläismuurahaiset..."
Poista