Ystävänpäivän aamuajatuksia

Roikun koneella ihan siitä ilosta, 

että tänä aamuna ei ole pakko kiirehtiä mihinkään.

Lapsetkin nukkuvat vielä kaikki.

Kuppi kahvia ja hetki bloggailuun, ai että kun tykkään:)

Tänään vietetään kalenterin mukaan ystävänpäivää,

joten samalla toivotan sitä myös blogini lukijoille!

Oma suhtautumiseni ystävänpäivään on jonkin verran kaksijakoinen.

Ystävät ovat suuri lahja ja kaiken arvostuksen arvoisia,

mutta sitten toisaalta vierasta nykyisellään ystävänpäivään liittyvää "krääsätaloutta",

jota nuo rakkaat kauppaliikkeet harrastavat.

Kaikkea mahdollista vaaleanpunaista ja sydämen muotoista 

kaupitellaan ystävänpäivän varjolla. 

 Joku ristiriita tässä on, koska minua ei kovinkaan paljoa ärsytä joulun tuleminen kauppoihin lokakuussa, eivätkä joulumainokset, 

jotka täyttävät pyhäinpäivästä alkaen postilaatikon. 

Miksi sitten ärsyynnyn jostakin yhdestä hyllyköstä, 

joka on kaupassa varattu (paraatipaikalta tosin) ystävänpäivätavaran myyntiin.

No, pienet ovat taas ongelmat;)

Ja jokatapauksessa on hyvä, että ystävyydestä puhutaan.

Ystävyys on jokaiselle erilaista 

ja se vaihtelee myös eri aikoina ja eri elämäntilanteissa.

Minusta on ihanaa, jos ystävyyttä ja ystävällisyyttä 

löytyy yllättäen, pienissä hetkissä. 

Kun tiet vaikka vain hetkeksi kohtaavat, 

sumu hälvenee, maisema kirkastuu 

ja laho silta on turvallisempaa ylittää. 

Olo vapautuu ja laulun sanoja mukaillen 

"...hetken tie on kevyt kulkea...".

Silloin pala taivasta on tosi lähellä.

Kuvat ovat menneeltä viikolta meidän pikkupirpanoiden pihatouhuista.

Kovin on keväistä helmikuussa.