Kesän makuja

Nyt päästäänkin Puron varren emännän mieliaiheeseen eli syömiseen. Ei ole olemassakaan sellaista tilannetta, jossa syömisestä ei olisi mitään hyötyä. Olen täydellinen tunnesyöjä, joka keksii kyllä syyn täyttää mahansa niin makealla kuin suolaisella herkulla, olipa sitten kyse iloisista tai surullisista asioista. Mikään tavoiteltava ominaisuus tämä tunnesyöminen ei ole ja itsekin yritän oppia siitä pois, mutta hankalaa se on. 

Miettikää nyt, voiko joku aivan rehellisesti ja käsi sydämellä vakuuttaa, että suru, murhe tai suuri huoli ovat yhtä raskaita taakkoja kannettavana, jos samalla hörppää jotain vihreää tuorekurkusta puristettua terveysmehua verrattuna siihen, että nappaa palan hyvää suklaata? Mieluusti kuulisin perustelut asialle, sillä uskoisin että tätäkin mieltä joku saattaa olla. Itse olen omakokemuspohjalta sitä mieltä, että  murheiden paino ei terveysmehuilla kevene, mutta suklaan avulla se taakka on edes rahtusen helpompi kantaa. 

Onneksi kesä on täynnä monenlaisia hyviä herkkuja ja makuja, joista iso osa on sekä hyvän makuisia että terveellisiä (onnneksi sellaisiakin syötäviä löytyy varsin runsaasti). Ja jos niiden kesämakujen eteen joutuu näkemään edes vähän vaivaa, niin johan ne sen vaivannäön jälkeen maistuvat entistäkin maukkaammilta.

 Mansikat tuntuivat tänä kesänä olevan lähes kiven alla ja kullan hinnoissa. Oma mansikkamaamme tuottaa vain "puskasta suoraan suuhun"-menetelmällä marjoja, joten pakastimeen mansikat täytyy ostaa muualta. Hetken aikaa näytti jo siltä, että ensi talvena ei syödä mansikoita ollenkaan, mutta onneksi alikersanttitätin kesätyö pelasti tilanteen ja mekin saimme pakastimeen asti tuota punaista, makeaa herkkua. Toinen, melkeinpä vielä parempi punainen kesäherkku eli vadelma, tuottaa hyvänlaista satoa ja sitä laatua keräsimme tänäänkin omalta pihalta. 

Mustikoita kävimme tyttöjen kanssa poimimassa kerran ja luulen, että siihen kertaan se jääkin. Me emme ole mitään varsinaisia marjastajia ja itse maksan mieluusti ja tinkimättä, jos joskus tulee mahdollisuus ostaa marjaämpäri joltain innokkaalta poimijalta. Ajattelin kuitenkin, että sen verran käymme pikkukipon kanssa metsässä, että piirakkamarjat keräämme. Ja kyllä me ne saimmekin kerättyä, mutta mikään varsinainen riemuloma se meidän mustikkaretki ei ollut. Isommat tytöt olivat edellisenä päivänä nähneet käärmeen ja liekö se sitten aiheuttanut lievää panikointia, kun tuntui, että jokainen lehden kahahdus tai mättäällä oleva risunpätkä muistutti käärmeestä. Nelly ilmoitti, että tämä metsä on ihan karmea paikka ja että hän haluaa sieltä heti pois, mutta kuinka se onnistuu. Olimme toki niinkin tiettömien taipaleiden takana kuin kahden metrin päässä mummulan puuladon metsänpuoleisesta seinästä...

 Viime viikonloppuna olimme kolmen maakunnan mummulassa ja miesväki kävi siellä kalassa. Kasper tuli ylpeänä illalla mummulaan ja esitteli hienon saaliin, jonka oli yhdessä isosetänsä kanssa saanut:

Isosetä oli napannut kolmen kilon kuhan ja Kasperin saama kuha painoi kilon verran. Seuraavana päivänä kalat paistettiin ja kun kaveriksi keitettiin uusia perunoita ja tehtiin kermaviilikastiketta, niin johan oli hyvää.

 

Suomalaisten kesäherkkujen lisäksi olemme maistelleet hieman eksoottisempiakin herkkuja, kun eilen kävin eurooppalaisella ruokatorilla, kun oli muutenkin asiaa "isoolle kirkoolle". Ranskalaiselta herkkukojulta ostetut fudget veivät kielen mennessään. Toiset herkut ostin "sika säkissä"-tyyliin joltain tuntemattomalta kojulta. Ihan jees, sanoisin, mutta jos saan suositella, niin käykää ostamassa niitä fudgeja;)

Kyllä syöminen vaan on mukavaa:D