Triio, Riio, Kliio

Mummu on saanut kudonta-/virkkausurakkansa päätökseen 

ja nyt löytyy "änkkäripipo" jokaiselta puron varren alaikäiseltä.

Minulla ei näistä lintujen virallisista nimistä ole mitään käsitystä,

mutta tätä keltaista lintua meillä kutsutaan sanojasta riippuen 

Triioksi, Riioksi tai Kliioksi.

 

 Emmy on keltaisen pipon onnellinen omistaja:)

 

Sinisiä lintupipoja löytyykin sitten kaksin kappalein,

mutta niistä minulla ei (vielä) ole blogiin sopivia kuvia.

 

Pakkaset näyttävät jatkuvan, joten pipo on vielä kovasti tarpeen.

Pysykäähän sulana!

Kevään odotusta

Viime lauantaina ulkoilin tyttöjen kanssa mummulan pihalla.

Aurinko paistoi ja pakkanen nipisteli poskia mukavalla tavalla.

Maisema oli varsin talvinen.

 Kaikesta talvisesta huolimatta minusta rupesi yhtäkkiä tuntumaan,

että joka puolella ympäröivä luonto odottaa suuresti niitä auringon lämmittäviä säteitä,

jotka saavat lumet sulamaan, 

veden tippumaan räystäiltä ja kaiken uuden heräämään.

 Tuli tunne, että talvi itsekin tietää olevansa täällä enää hetken.

Kohta on kevään vuoro.

Potkukelkat luistavat enää tovin ja sitten on niiden aika päästä "kesälomalle".

 Katselin puiden karuja oksia ja melkein kuulin,

miten ruskeiden silmujen sisällä käy jo kuhina.

Ei enää kauan, kun tämäkin oksa on kaikkea muuta kuin ruskea.

 Kiikkuteline jaksaa odottaa kesää ja sitten se ei ole toimeton.

Varsinkin, kun kaikki serkut ovat yhtä aikaa mummulassa, 

kiikuilla ei ole toimetonta aikaa kuin joskus yöllä:)

 Ja mikäs sieltä pilkistää?

Vielä ei ole kevättöiden aika pienillä maanviljelijöillä, eikä isommillakaan.

Taitaa polkutraktorikin toivoa jo pääsevänsä eroon lumikuormastaan.

 Ja ajatelkaan miten mukavaa on kattaa kahvit leikkimökin terassille sitten,

kun sitä ei tarvitse tehdä paksut kinttaat kädessä.

Auringon paistetta tähän viikkoon jokaiselle blogini lukijalle!

p.s. Tänä aamuna saimme iloisen uutisen. 

Erään blogini lukijan odotus on palkittu tyttövauvalla. 

Paljon onnea R, M ja Pikkuinen!

Lapsivapaalla Rockvillessä ja meren rannalla

Kuluneeseen viikonloppuun on kuulunut useampi meno,

joihin olen lähtenyt ilman lapsia.

Innostavaa ja hämmentävää samalla kertaa.

Perjantaina pääsimme nauttimaan miehen kanssa 

uskomattoman hienosta musiikkielämyksestä Ähtärissä, 

jossa Ähtärin musiikkiteatteri esitti Rockville-musikaalin.

Ja joka tässä vaiheessa miettii mielessään, 

voiko Ähtärin kaltaiselta pieneltä paikkakunnalta

 oikeasti nousta hieno ja tasokas musikaali, 

niin sanonpa vaan, että kyllä todellakin voi! 

Kolmetuntinen kului kuin siivillä ja toivon todella, 

että se uskomaton voimainponnistus, 

joka tuon musikaalin eteen on tehty 

saisi mainetta ja kunniaa mahdollisimman laajalle.

Kun istuin ennen musikaalin alkua katsomossa, olo oli ristiriitainen.

Oli mahtavaa olla "ihmistenilmoilla" miehen kanssa kahdestaan.

Minulla oli mukana laukku, jossa ei ollut ainuttakaan 

vaippaa, tuttia tai vaihtovaatekertaa. 

Kuitenkin olo oli jotenkin syyllinen. 

Kuin olisi pahanteossa ollut.

Mietin, oliko virhe lähteä ja jättää lapset mummulaan?

Kuinka Nelly nukahtaisi ilman äitiä? 
Oliko tämä nyt ihan tarpeellista?
Turhaa elostelua?

Musikaalin avauskappaleen aikana tuntui kuin minua olisi vedetty kolmeen eri suuntaan.
Yksi veto oli kotiin, turvallisten tuttujen seinien sisälle.
Ja syyllisyyttä siitä, että sieltä ylipäätään olin poistunut.
Toinen veto oli lavalle (!). 
Olin jo unohtanut miten hienolta kuulostaa, 
kun äänet sointuvat yhteen luoden säröttömän kokonaisuuden. 
Sitä minäkin haluaisin joskus taas tehdä. 
Siis laulaa.
Kolmas veto käski pysymään siinä missä olinkin ja nauttimaan.
Kolmas veto voitti. 
Pysyin, olin ja nautin:)

Kun yöllä saavuimme mummulaan, lapset nukkuivat ja kaikki oli mennyt hyvin.
Tusin itseni (jälleen kerran) typeräksi.

Tänään hiihtoloma loppui kivoissa merkeissä kummipojan täysi-ikäisyyttä juhlistaen.
Hyvä ruoka, mukava seura ja kaunis talvinen merimaisema:)

Nyt katse ja ajatukset kohti uutta viikkoa!
Kiitos kaikille, jotka olette täällä puron varresa vierailleet! 
Päivitystahti harventui huomattavasti loppuviikkoa kohti 
ja siitä huolimatta kävijöitä on riittänyt joka päivälle:)

p.s. Niin lisäys vielä: kiitokset molempiin mummuloihin, 
jotka asukkaineen mahdollistivat nämä irtiotot!

Grillauskausi avattu

Jääkaapissa oli pari makkarapakettia, 

joiden parastaennen päiväykset alkoivat uhkaavasti lähestyä.

Siitäpä saimme oivan syyn kaivaa pihagrillin lumivaipan alta esille.

 Eikä sitä edes niin kovin tarvinnut kaivaa,

sillä tämän talven lumipeite on moneen muuhun talveen verrattuna varsin kohtuullinen.

 Lounas oli yksinkertainen: makkaraa sinapilla ja mehua.

Miten se voikaan ulkona maistua niin hyvälle?

(Ja kyllä me illalla söimme jo terveellisemmin:D)

Isäntä mietti jo, että paistettaisiinko seuraavan kerran lättyjä...

Kaappien kätkemää

Mikäpä olisi parempi tapa hiihtoloman viettoon kuin varaston siivous?

No aika monikin asia, 

mutta siitä huolimatta puron varresa on kaivauduttu kaappien, laatikoiden 

ja varaston syvimpään sielunelämään.

Monenlaista tarpeellista ja turhaa tavaraa on löytynyt.

Mutta samalla on löytynyt myös hauskoja hattuja,

joiden olemassaolon olin ehtinyt unohtaa.

 "Ampiaispipo" on ostos itselle Leviltä monen monituisen vuoden takaa.

Eipä tätä juurikaan ole tullut käytettyä, 

vaikka se ostohetkellä tuntui niin tarpeelliselta...;)

 Tämän hatun ostin lukioaikana oikein virallisesta "hattukaupasta".

Aikoinaan tätä on tullut käytettyä paljonkin ja kai se on ollut hintansa väärti, 

kun kulumisen jälkiä ei juurikaan näkynyt.

Hattu oli aika kallis ostos, 

useamman sata markkaa silloista valuuttaa.

Muistaakseni valehtelin kotona hinnan alaspäin 

(ja silti isä sitä kauhisteli:D), 

vaikka sen omilla rahoilla ostinkin.

Emmy tykästyi tähän ja itseasiassa se näytti neidin päässä ihan oikeasti hyvältä,

joten uskoakseni hatun jatkokäyttö on taattu.

 Tämä neljäntuulenhattu on muisto kesälomareissulta, 

kun kävin ystäväni luona Ivalossa.

Siitäkin on aikaa kaksinumeroisen vuosimäärän verran.

Joku päähänpisto oli ostaa kesällä talvilakki.

Olen muistaakseni lasketellut tämä lakki päässä ja se oli ihanan lämmin.

Nyt on joko lakki kutistunut tai pää kasvanut, 

mutta jotenkin kittanan oloiselta tuntui.

Kasper sitä sovitti, mutta ei aikonut kouluun laittaa kuitenkaan:)

 Iloisin taisin kuitenkin olla näiden "croksien" löytymisestä.

Emmy on aikanaan saanut nämä lahjaksi,

mutta harmittavasti kenkien koko on ollut sellainen, 

että sekä Emmyn että myöhemmin Nannan kohdalla jalka on ollut kenkien kanssa samaa kokoa silloin, kun maassa on ollut metri lunta, 

joten ulkona näillä ei ole kävelty.

Nyt kokeilin niitä Nellyn jalkoihin ja luulen, 

että ne mahtuvat vielä kesälläkin.

Pääsevät siis ihan oikeaan käyttöön ulos.

Mikä on siis tämän postauksen opetus?

Ei mikään.

Olipahan vain mukava tavata vanhoja tuttuja:)

Hiihtoloman alkumetrejä

Niin se vaan potkaistiin hiihtoloma puron varresakin käyntiin.

Mitään kovin suurisuuntaisia suunnitelmia meillä ei loman varalle ole.

Koska perheen iskämieskin lomailee lähes koko viikon, 

tarkoitus olisi saada tehtyä edes pieni osa niistä 

"tehdään-sitten-kun-on-aikaa"-jutuista.

Toki myös toivomme hyviä ulkoilu- ja makkaranpaistoilmoja.

 

Uskomme vahvasti siihen, 

että lomalla voi tehdä mukavia asioita kotoa käsin,

eikä välttämättä tarvitse lähteä mihinkään kauas. 

Tämän voi myös tulkita ihan vapaasti niin,

että kateelliset täältä huutelee;)

Ehkä vähän sitäkin.

Mutta ihan tosissamme toivotamme hyviä lomareissuja kaikille, 

jotka sellaiselle ovat lähteneet ja me muut pidämme sitten kotirintamaa pystyssä:)

Viikonloppuun on tähän mennessä kuulunut hamahelmitöitä useassa erässä.

Perjantaina tytöt saivat pikkuserkun kylään ja oli hauska kuunnella sivusta,

kun lapset niin topakan tosissaan puhelivat eri asioista samalla, 

kun pienet kädet asettelivat helmiä oikeisiin paikkoihin.

Jälleen kerran myös pahvilaatikkoarmeija on vallannut olohuoneen.

Alunperin pahvilaatikoiden oli tarkoitus palvella säilytyslaatikoina,

mutta eipä niistä taida niin paljoa olla jäljellä, 

että niihin mitään voisi enää säilöä.

Olen tainnut aiemminkin kirjoittaa pahvilaatikoista,

että nehän suorastaan kutsuvat leikkimään.

Nytkin ne ovat saaneet toimia toimistona, kotina, veneenä, vesimönkijänä, 

junana, lentokoneena ja yleisenä mylläyspaikkana.

Pahvilaatikoiden parissa viihtyvät kaikki isommasta pieminpään.

Pienimmän mielestä niitä on mukava myös syödä 

(niin kuin myös hamahelmiäkin).

Ja jos pahvin syöminen kielletään,

niin aina voi säestää toisten leikkejä.

Tämän päivän ruoka oli iskämiehen tekemää:

perunamuusia, paistettua kuhaa ja hollandaisekastiketta (suoraan pussista).

Oli muuten hyvää.

Illan päätteeksi lämpesi uusi, savuamaton kiuas.

Entisen kiukaan luukusta ei nähnyt läpi,

nyt on mukavan tunnelmallista, 

kun tuli loimottaa oikein kunnolla hämärässä saunassa.

Tämmöisin puuhin etenee viikonloppu kohti sunnuntaita.

Siellä odottavatkin jo ihan uudet kujeet;)

Saanko esitellä...

alkaneen maaliskuun kunniaksi Herra Tunkin.

Täällä sitä uiskennellaan ja asutaan.

 Tämän näköinen kaveri ei ole aikaisemmin tainnut blogini sivuilla esiintyäkään.

Kaveri on kilpikonna nimeltään Tunkki.

"Mitäs siellä kuvailet?"

 En ole ihan varma siitä, onko Tunkki herra vai rouva, 

mutta itse olen sen aina mieltänyt herraksi,

joten herrana pysyköön.

Ruokailun ajaksi Tunkki nostetaan vesisaaviin, jossa saa napsia mm. tuorekurkun palasia ja pakastettuja katkarapuja

 Tunkki ei asu meillä,

vaan anoppilassa,

joten siellä käydessä aina tapaamme.

Kilven kuviointia

 Tunkki on rauhallinen persoona.

Tykkää uiskennella omassa altaassaan/terraariossaan 

ja välillä kiipeää laakealle kivelle lämmittelemään lampun alle 

tai muuten vain seurailemaan maailman menoa lasiseinän toisella puolella. 
Valokuvaamisesta Tunkki ei tykännyt ollenkaan,
vaan säpsähteli salaman välähdystä.
Samaten pikku kätösten läiskähdykset altaan lasiseinää vasten näyttävät ärsyttävän sitä
(onko tuo nyt mikään ihme, 
en minäkään tykkää, jos joku hakkaisi meillä ikkunoita koko ajan).

Mitenkäs on, blogini lukijat, löytyykö teiltä erikoisia lemmikkejä, 
vai niitä ihan tavallisia?
Yhtään en kyllä niitä ns. tavallisia lemmikkejä (kissat, koirat, kanit) väheksy.
Meillä ei asu yhtään eläintä,
mutta jos asuisi, niin hyvin perinteistä lemmikkilinjaa edustaisivat.