Toukokuun toinen sunnuntai, äitienpäivä.
Vuosi sitten kirjoittelin näissä samoissa tunnelmissa,
että tunnen olevan huono äitienpäivän juhlija.
Ainakin mitä tulee tähän omaan äitinä olemiseen.
En koe kuuluvani siihen alati lempeiden, kärsivällisten, itsensä uhraavien
ja kaikin puolin täydellisten äitien joukkoon,
joista juuri tänä päivänä juhlapuheissa puhutaan.
Minä olen tämmöinen tavallinen äiti vaan.
Ja hitsi vieköön, että minusta löytyy monta vikaa.
| Kaunis ruukkuruusu pääsee kohta ulos. |
Siksi onkin ollut mukava viettää ihan tavallinen äitienpäivä.
Lippu salkoon aamulla.
Hyvä aamupala PÖYDÄN ääressä
(niin kauan kuin minulla on kaksi tervettä jalkaa,
en edes halua saada aamupalaa sänkyyn).
| Munakasta ja kasviksia sekä paljon kahvia |
Lasten tekemät kortit ja lahja.
Omat vanhemmat päiväkahvilla.
Alikersanttitäti siskoineen kylässä myös.
Grillailua pihalla.
Käynti karhuajelulla:)
Ei mitään yli-imelää.
| Ehkä maailman hienoimmasti koristeltu jumppakeppi. |
Aurinko paistaa.
Alkaisikohan kesä tästä?
| Kuva meni vinoon, mutta kauniita kortteja kuitenkin. |
Biologisille äideille, adoptioäideille, sijaisäideille, äitipuolille ja kaikille,
jotka ovat aikuisena naisenmallina ja tukena ja turvana jollekin lapselle.