Tonttuja siellä, tonttuja täällä

Tähän aikaan vuodesta ei kai ole mikään ihme, 

että tonttujen nähdään liikkuvan milloin missäkin.

Nämä tontut ovat kuitenkin syntyneet tämän vuoden aikana mummulassa,

kun mummu on pannut puikot suihkimaan.

Kuvan tontut muuttivat Savon maille, 

mutta saman tyylisiä tonttuja on luvassa mummulankin jouluun.

Joulupukki, muori ja pikkutontut ovat saaneet ylleen 

tonttulakkien lisäksi villapuserot, mekot/housut ja töppöset.

Kyllä on jälleen todettava, 

että itsetehdyt koristeet voittavat mennen tullen kaikenlaisen muovitavaran.

Ja mikä siinä onkaan, että tonttuja vähän aikaa katseltuaan, 

ne alkavat muistuttaa jotain tuntemaansa tai tietämäänsä ihmistä:)

En tosin näin julkisesti ala tähän kirjaamaan,

ketä nämä tontut mielestäni muistuttavat:D

 Huomenna alkaa taas uusi viikko.

Tiedossa on ainakin koulun joulujuhla, 

joulukorttien jakamista iltalenkillä, 

toivottavasti myös leipomista ja kodin koristelua. 

Päivät menevät työn touhussa, mutta onneksi työ on sellaista, 

ettei kukaan tule moitimaan, 

vaikka työpäivän aikana joululauluja laulaakin.

No, Nelly ehkä saattaa kommentoida 

niin kuin yleensäkin aina mun laulaessa: "Äiti, hopeta!".

Hyvää yötä, uusi viikko alkakoon!

Hyvää viikonloppua!

Hyvää kolmatta adventtiviikonloppua kaikille lukijoille!

Toivon huomiseksi suuria ihmeitä:

- että juurikaan ketään muuta ei kiinnostaisi lähteä jouluostoksille

- että kaikki tarvittava löytyisi parissa tunnissa

- ja ennen kaikkea, muistaisin mikä joulussa on olennaista

Eiköhän tämä tästä... :)

Sääilmiöitä

Säätilat näyttävät vaihtelevan vauhdilla.

Ensi yöksi on luvattu myrskyä 

ja minäkin kävin varmuuden vuoksi nostelemassa lyhdyt 

ja muut "arvoesineet" suojaan, 

etteivät paiskaudu pitkin pihoja. 

Lapset asensivat otsalamput sänkyjen viereen, 

niin ei tule yöllä hätä, vaikkei sähköjä olisikaan.

Tänään on taivas vihmonut vettä ja joka paikka on pelottavan liukas.

Pari päivää sitten taivas ei ollut harmaa, vaan siellä näkyi:

 Anteeksi surkea, hämyisä kuva, 

mutta ehkä siitä saa kuitenkin selville sen, mitä pitääkin

eli sateenkaari joulukuussa.

En muista, että olisin koskaan ennen nähnyt sateenkaarta näin loppuvuodesta.

Hienolta näytti.

Joulukuu kulkee vauhdilla eteenpäin.

Blogimaailman jouluvalmisteluihin ja joulunodotukseen 

en taida tänä vuonna päästä kovinkaan hyvin mukaan. 

Se hieman harmittaa, mutta asiat tärkeysjärjestykseen.

Uudenlainen työarki on vienyt mennessään 

ja iltaisin lapset ovat ansainneet äidin, 

joka istuu koneen ääressä vasta talon hiljennyttyä.

Kaikki täällä vierailevat, kiitos käynnistänne!

Olette suuri ilonaiheeni:)

Jouluruuhkassa

En yleensä koe, että ottaisin joulusta mitään stressiä tai suurta paniikkia.

Joulu tulee, valmistelin minä sitä tai en.

Leivon herkkuja jouluksi ja koristelen kotia joulukuntoon siksi, 

että ihan vilpittömästi pidän siitä hommasta. 

On kuitenkin yksi paikka, 

jossa poden jonkin asteista jouluahdistusta: kauppojen jouluruuhka.

"Ahistus" alkaa siitä, että ajan tupaten täynnä olevan kaupan parkkipaikalle 

ja yrittän epätoivon vimmalla löytää jostakin sellaisen kolon, 

johon pienen tila-auton saisi sujuvasti tungettua. 

Minkäälaiset taskuparkkeeraukset 

tai muut vastaavat, lähes akrobatiaa vaativat pysäköintimenetelmät,

 eivät minun kohdallani tule kuuloonkaan.

Tarvittaessa jätän auton e-ritä-täin kauas ja kävelen... 

asia, josta mieheni jaksaa repiä huumoria vuodesta toiseen.

Kun viimein pääsee kauppaan sisälle,

joka paikka on tietenkin täynnä joulukansaa.

Vaikka kuinka olisi kotona lähtiessä miettinyt ja ylös kirjannut asioita,

joita kaupasta pitäisi mukaansa ottaa, 

aina jotakin (tärkeää) unohtuu.

Viimeistään hedelmä- ja vihannesosastolla tulee sellainen olo,

että nyt äkkiä kotiin.

Olo on kuin sohjoon juuttuneella polkutraktorilla: 

ei oikein suju...mikään.

Tämän päiväisen jouluruuhkan jälkeen en haluaisi sinne enää palata.

Tiedän kuitenkin palaavani.

On tavaroita, jotka eivät kävele itsestään Puron varteen.

Ehkä seuraavalla kerralla täytyy yrittää olla paikalla heti ovien avautuessa,

jos silloin olisi vähemmän vilskettä.

Rentoa lauantai-iltaa!

Olisi hauska kuulla, onko blogin lukijoissa sellaisia, 

jotka tykkäävät jouluruuhkista.

Uskon, että niitäkin löytyy.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

"Kiitos, Jumalamme,
kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät,
loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta
työstä isien,
kiitos isänmaasta
ja kohtaloista sen."

(virsi 581:1 Simojoki-Kaskinen)

 

 Tänään on aika kiittää isänmaasta ja äidinkielestä.

On aika kiittää siitä, 

että edelleen lippunauhojen värit ovat sinivalkoiset.

Näitä samoja tuntoja oli aistittavissa myös itsenäisyyspäivän 

juhlakonsertissa Tampere-talossa.

Olin hyvin vaikuttunut.

Lisää tällaista tulevinakin vuosina.

Joulukalentereita ja muita tuliaisia

Joulukuun toisena päivänä on hyvä puhua joulukalentereista,

sillä ainakin omaan joulunodotukseeni tuo 

24 luukkua sisältävä kartonkiläpyskä kuuluu aivan oleellisesti.

Jos joulukalenteri tai adventtikalenteri olisi täysin nimensä mukainen, 

sen kuuluisi alkaa ensimmäisestä adventista ja päättyä joulupäivään. 

Käsittääkseni tämmöisiäkin kalentereita on saatavilla. 

Ainakin joskus Suomen Lähetysseura on niitä myynyt, 

tosin tästä vuodesta en tiedä.

Puron varren lapset saivat tavalliset suklaakalenterit 

ja niiden lisäksi tämän vuoden joulukuun etenemistä seurataan kuvakalentereista, 

jotka matkasivat meille Itävallan pääkaupungista, Wienistä saakka.

Kävi nimittäin niin, että Savon täti lähti miehensä kanssa pienelle joulunalusreissulle 

ja he saivat houkuteltua mummulasta pappankin mukaansa 

(kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tietäisitte vaan kuinka monta puhelua se vaati).

Kun pappa kotiutui reissusta oli hänellä kassissa monenmoista tuliaista Puron varteenkin ja Savon täti oli laittanut vielä sekaan omat tuliaisensa eli kalenterit.

Nyt onkin aamuissa entisestään tohinaa, 

kun ennen päivän touhuja pitää ehtiä avata kaikki kalenteritkin.

Nämä kalenterit pysyvät pystyssä kolmiulotteisuutensa ansiosta 

ja niille on jo kehitelty jatkokäyttöä joulun jälkeen kruunuina ja muina päähineinä.

 Mozartin kuulia (nam, nam!), legoja ja koruja.

Jokainen suhtautui tuliaisiin tyylillään.

Siinä missä yksi pisti korun kaulaansa ja kulki kotona peilin ohi joka välissä 

ja ihaili korua kaulassaan, 

toinen oli sitä mieltä, että parasta oli ehdottomasti se kuplamuovi, 

johon korut oli pakattu...

Kasper rakentaisi legoilla vaikka koko ajan.

Tuliainen oli perin mieluisa:)

 Ja tätä kuvaa katsoessa tuli tunne, 

että taidan keittää iltateetä 

ja napata sen kanssa yhden kuulan. 

Vain yhden. 

Eikä enemäpää. 

Varmasti.

Makoisaa viikon jatkoa!

 

Ensimmäinen adventtisunnuntai

Suuresti ihastellen olen lukenut monia, monia blogeja, 

jotka huokuvat alkavan joulunajan tunnelmaa.

Kaunista, tunnelmallista, jouluista.

Puron varren adventti alkoi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, 

jolloin muiden jo nukkuessa valvoin siihen saakka, 

että kello löi puolen yön tunnit ja jouluradiosta kajahtivat Hoosiannan sävelet.

Tästä "jouluradiovalvojaisista" on tullut oma, hiljainen adventtiperinteeni.

 Myöhemmin päivällä lauloimme uudestaan Hoosiannaa kirkossa 

ja nautimme kirkon jälkeen kirkkopuurot, jotka seurakunnalle tarjottiin.

Tänään on tuiskuttanut uutta lunta, joten lumitöitäkin on riittänyt.

Lapset kävivät laskemassa mäkeä naapurissa 

ja viimeinkin saimme käytyä läpi koko perheen mono- ja luistintarpeen.

Tavara kiertää sen mukaan, miten jalat kasvavat. 

Yhdet monot, ja ehkä yhdet luistimet täytyy hankkia. 

Ei paha:)

Nyt nukkumaan, huomenna edessä uudenlainen arki.

Tunnelmallista joulukuuta!