Käsitöitä

Hetkeen en olekaan esitellyt täällä muiden tekemiä käsitöitä.

Nyt on taas käsityöpostauksen aika,

koska viikonloppuna saimme ihastella muiden tekemiä aarteita.

 Mummulan nuket saivat lämmikettä päälleen,

kun isotäti-Lennu oli puikot suihkien kutonut nukeille vaatteita.

 Saman isotädin puikoilla oli syntynyt myös Kasperille ihanan raikkaan väriset villasukat.

 Mummu puolestaan oli antanut ompelukoneen ja saumurin laulaa jälleen kerran 

ja tuloksena oli kivat pöllöpipot kevääksi kaikille lapsille.

Ja nämä laskiasipullat syötiin hieman ennakkoon.

Mummu oli leiponut ja Emmy täytti.

Hyvää!

Tänään on sitten juhlittu Suomen olympiamenestystä.

Kyllä me ollaan hiihtokansaa!!

t. nimim. "En-ole-vielä-hiihtänyt-metriäkään-tänä-talvena"

Kylvöhommia

Ja koska säätyyppi näyttää mallia "kevät", 

niin siirrytään suoraan kylvöpuuhiin:)

Viikonloppuna mummulassa lapset pääsivät kylvämään 

ehkä vähän eksoottisempia siemeniä kuin yleensä keväisin.

Olen täällä tainnut joskus aikaisemminkin kertoa,

että mummulan olohuoneessa kasvaa suuri kahvipuu.

Kahvipuussa oli runsaasti papuja, 

jollaisesta tämäkin puu on aikoinaan alkunsa saanut. 

Mummu oli varannut multapussin kaupasta 

ja jokainen sai istuttaa itselleen oman kahvipuun.

 Nyt meillä sitten odotellaan hyvin toiveikkaina,

josko joskus tulevaisuudessa joisimme itse jauhettua kahvia 

neljän kahvipuun tuottamasta sadosta.

Siihen asti joudumme tyytymään lähikaupan Juhlamokkaan.

Olisihan se mahtavaa, jos edes yksi kahvipuun alku lähtisi itämään.

Vaikkei kahvin suhteen ihan omavaraistalouteen päästäisikään,

niin pelkästään viherkasvina kahvipuu on näyttävä.

Oma viherpeukaloni ei ole kovinkaan vihreä 

ja kaiken lisäksi se on keskellä kämmentä,

mutta onhan niitä kasvun ihmeitä koettu ennenkin...

Raportoin tuloksista heti, kun/jos on jotakin raportoitavaa.

Viikonlopun vinkeitä

Meillä on ollut mukavalla tavalla erilainen viikonloppu,

kun lauantaiaamuna lähdimme ajelemaan kohti kolmen maakunnan mummulaa.

Ulos katsoessa ei kyllä tiennyt, mikä kuukausi on menossa.

 Tiet olivat sulat kuin maaliskuussa konsanaan.

Eivät tämmöiset kevätkelit haittaa,

mutta vähän kuitenkin pelottaa, 

millainen keli on sitten maaliskuussa, 

kun oikeasti lumen pitäisi sulaa...

Lapsille oli luvattu uintireissu 

joten naisten hienon viestihiihdon jälkeen lähdimme ajelemaan kohti uimahallia.

Vedessä riitti taas lystiä ja olikin mukavaa,

kun aikuisia oli mukana useampia.

Valvovia silmiä ja auttavia käsiä oli riittämiin niin pukuhuoneissa kuin altaillakin.

Kukaan ei tietenkään olisi halunnut lähteä pois uimasta,

mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Kaupan kautta takaisin mummulaan,

jossa jatkoimme lauantai-iltaa tuttuun tapaan herkutellen ja Putousta katsoen.

 Ei muuten tarvinnut unta illalla houkutella,

vaikka pienimmät ehtivät automatkalla mummulaan nukahtaakin.

Vedellä on ihmeellinen vaikutus.

 Tänään leikit ja touhut jatkuivat siitä,

mihin ne illalla jäivät.

Nuorinta tätiä odotti aamulla oven takana "mieluisa" yllätys:

 Ennen kotiin lähtöä ehdittiin vielä hoitaa leikkilampaita 

ja värittää ja leikata paperinukkeja.

Ja tämän viikonlopun hienoin uutinen 

ei Puron varren perheen osalta ollut Suomen naisten viestihopea, 

vaikka sitäkin jännättiin koko porukalla telkkarin ääressä.

Kun lauantaina tulimme uimasta, 

odotti pukuhuoneen kaapissa olevissa kännyköissä viesti: 

uusi serkkupoika oli syntynyt.

Onnea vielä tätäkin kautta koko serkkulan perheelle!

Maltamme tuskin odottaa,

milloin pääsemme uutta serkkuvauvaa katsomaan.

Tässäköhän se nyt tulee...

nimittäin ensimmäisen kännykällä tehty postaus.

Yritys ainakin on kova.

Alkuvuodesta hajonnut kamera käynnisti loppujen lopuksi operaation,

joka päättyi siihen,

että päätin kameran sijaan hankkia puhelimen,

jossa olisi mukana kelvollinen kamera myös.

Aamupäivällä ajelimme kolmen maakunnan mummulaan

ja matkan aikana yritin edes päällisin puolin päästä käsitykseen tämän uuden härvelin sielun tilasta.

Toistaiseksi tuntuu, että tämä vekotin on käyttäjäänsä viisaampi,

enkä pidä siitä tunteesta yhtään.

Mutta jospa tässä vielä joskus tutuksi tultais...

Kuvia en vielä edes haaveile lisääväni,
mutta sekin tuntuu mukavalta,
kun taas ylipäätään voi kuvata.
Jospa huomenna kotiin palattua olisi luvassa kuvallinen postaus viikonlopun touhuista.
Mukavaa lauantai-illan jatkoa!

Sitä ihmisen eloon mahtuu kasa jos toinenkin.

Aivan niitä konkreettisia kasoja löytyy vähän sieltä sun täältä:

sisältä pyykkikasoja, lehtikasoja, lelukasoja, kenkäkasoja.

Ulkoa hiekkakasoja, puukasoja, lumikasoja, risukasoja.

Ja sitten on vielä niitä pään sisällä olevia kasoja,

joihin tekemättömät työt ja sinne tänne laukkaavat ajatukset kasautuvat.

Välillä näitä kaikkia kasoja on pakko raivata ja levittää,

koska liiallisesti kasaantuneina ne alkavat haitata elämää.

 

Tuulenkaato päätyi puukasaksi.

Toivottelen kaikille mukavaa pyhäiltaa.

Suomi sai ensimmäisen mitalin olympialaisistakin:)

Ensin ajattelin toivottaa myös kasatonta viikkoa,

mutta se ei taida olla mitenkään mahdollista.

Kertyköön tulevaan viikkoosi kasoja vain siinä suhteessa,

missä ehdit niitä selvittääkin.

Tältä näyttää auton takaosa silloin, kun päätetään laittaa luistimet vasta kentän laidalla jalkaan.

Viikko kuin hamahelmet

Miten on viikko sujunut?

Kiitos hyvin, eipä meillä mitään ihmeellistä ole tapahtunut.

Niin, ei mitään ihmeellistä, mutta koko ajan jotakin.

Jotenkin tätä viikkoa miettiessä tulee mieleen hamahelmityöt.

Pieniä osia ja kirjavaa sekamelskaa, 

joista kuitenkin voi syntyä jotakin kaunista ja selkeääkin. 

Palaset pitää vain asetella yksi kerrallaan alustalleen.

 

Maanantaina työt, koulut, läksyt, kerhot ja alikersantti-täti.

Tiistaina työtä yhdellä, metsätöitä toisella, partiota kolmella, 

alikersantti-täti pysyi kiitettävästi vauhdissa mukana 

(niin kuin se koskaan mikään ongelma olisi ollut).

Keskiviikkona sama rumba jatkui, illalla "läpsystä vaihto", 

niin ei tarvinnut autoa välillä sammuttaa.

Torstaina tehdään töitä, käydään koulussa, kerhoillaan, kuoroillaan, uimakouluillaan 

ja perjantai huipentui voileipäkeksien kilpasyöntiin 

ja yhdistettyyn sokko- ja hippaleikkiin 

(tai siltä se ainakin näytti) naapurin lasten kanssa.

 Laiska töitään luettelee.

Niin kai.

Mutta tuossa listassa oli aika vähän töitä 

ja niistäkään suurin osa ei ollut minun:)

Oliko kiirus viikko?

No vähäsen.

 Tai siis oli.

Mutta elämän makua oli jokaisessa päivässä.

Hyvää viikonloppua!

p.s. Huomaatteko miten sujuvasti keskustelen itseni kanssa 

kirjoitetun tekstin välityksellä? 

Takuuvarmaa yksimielisyyttä.

Helmikuu alkakoon

Niin se vain mennä sujahti vuoden ensimmäinen kuukausi 

ja tänään on aloitettu vuoden kaikista lyhin kuukausi.

Luntakin saatiin lisää, 

joten voi olla, 

että tähän asti varastossa majailleet sukset ja sauvat 

pääsevät kuin pääsevätkin työhönsä myös tämän talven aikana.

Lauantai on kulunut Puron varresa aika tavanomaisissa touhuissa:

vähän siivousta, ruokaostoksia, lapset kävivät kaverilla kylässä, saunomista 

ja illan herkkupöytä Putouksen kera:)

Päivään mahtui myös pari suurta oivallusta:

* On lähes mahdoton tehtävä neuvoa puhelimen välityksellä, 

miten toimii vhs-videonauhurin kaukosäädin. 

Varsinkin, jos on itse samaan aikaan saunassa 

ja puhelimen toisessa päässä ollaan niin huonossa valossa, 

ettei edes lampun alla näe kunnolla:D

* Kotonakin voi eksyä tai ainakin unohtaa, miten huoneet ovat talossa sijoitetut.

Apuun rientää Nanna: 

"Tiiäkkö äiti miten löytää meijän huoneen? 

Helppo nakki, seuraa vain silppua..." 

Mukavaa lauantai-illan jatkoa!

p.s. Nanna siivosi silpun ihan itse:)