Tavallinen viikko takana

Mennyt viikko on ollut niin arkiviikko kuin olla ja voi.

Työt, lasten koulu- ja eskarijutut, kotihommat, pihahommat, 

haravointitalkoot ja kaikki muu on sulautunut yhteen sopaksi, 

jota myös arkielämäksi kutsutaan.

Aurinko on paistanut ja vettä on satanut.

Kohta lämpiää sauna, Suomi pelaa MM-turnauksen ekaa peliä 

(hei ystäväni, joka kerran sanoit, 

että blogini on sulle urheilu-uutisten tiedotuskanava! 

Taas saat tietoa: jääkiekon MM-kisat ovat alkaneet:D)

ja karkkipäiväkarkit on syöty.

Osa lapsista lähti kolmen maakunnan mummulaan aamulla

ja huomenna haemme heidät sieltä kotiin.

Kaikki ennallaan Puron varresa.

Sähäkkää lauantai-iltaa alla olevan kuvan myötä.

Kuva on "vahinkolaukaus" mummulan pihalla.

Kissa oli niin kesy, että olisi halunnut välttämättä napata puhelimen:)

 

Pääsiäispullaa

Pääsiäisestä on jo sen verran aikaa,

että uskallan paljastaa pääsiäispullataikinan kohtalon.

Kukaan ei ole ainakaan meille asti raportoinut vatsavaivoista tms.

Meillä oli pääsiäisen aikaan useampana päivänä vieraita

ja pullatilanne pakastimessa oli surkea.

Ei yhtään pullaa.

Siis leivontahommiin.

Jokainen pullaa leiponut tietää,

että taikina kohoaa paremmin lämpimässä paikassa.

Niinpä minullekin on tullut tavaksi viedä 

pullataikina kohoamaan pannuhuoneeseen,

koska se on saunaa lukuunottamatta talon lämpimin paikka.

Näin tein tälläkin kertaa.

Kohoamisen aikana siivoilin keittiötä, 

laitoin pyykkejä ja tein muita kotihommia.

Siinä taisi käydä niin, että-vähän-niin-kuin-tavallaan-ehkä-jotenkin 

unohdin koko pullataikinan olemassaolon.

Sitten isännälle tuli asiaa pannuhuoneeseen...

Eipä ainakaan kukaan voi sanoa,

etteikö taikina olisi kohonnut tarpeeksi:

Niin, että heitinkö taikinan menemään?

 En tietenkään.

Siitä leivottiin niitä pääsiäispullia,

kun kerran oli leipomaan ryhdytty.

Toki ne enimmät roskat nokittiin pois;)

Että tervetuloa vaan Puron varteen pullakahaville!

 

Ensimmäinen kesäolo

Koska tämä lauantai on mennyt hyvin tiiviisti kotitöiden parissa,

palataan ainakin kuvien muodossa hetkeksi toiseen pääsiäispäivään,

jolloin kävimme ajelemassa ja vähän kävelemässäkin meren rannalla.

Tälläkin hetkellä aurinko paistaa,

mutta ulkona on silti todella kylmä,

eikä voisi kuvitellakaan menevänsä ulos ilman takkia.

Toinen pääsiäispäiväkin oli aurinkoinen,

mutta ainakin muistelen sen olleen lämpimämpi 

mitä nämä toukokuun alun päivät.

Meren rannassa piti tietenkin käydä kokeilemassa 

miten kylmältä merivesi talven jälkeen tuntui 

ja muutamat kivet heitettiin rannalta kauemmaksi:)

Nelly olisi mieluusti mennyt uimaankin 

ja jokainen voi arvata miten 

"helppoa" on selittää kaksivuotiaalle uhmaikäiselle, 

miksi pääsiäinen ei välttämättä ole se kaikken otollisin aika 

rannalla makoiluun ja vesi-iloihin.

Kylmästä ilmasta huolimatta tänään tuli ensimmäistä kertaa 

oikein kunnon "kesäolo" alkuillasta.

Kesäolo tuli silloin,

kun olin ulkona ripustamassa pyykkejä kuivumaan.

Olen täällä ennenkin sanonut, 

että pyykkihuolto on yksi mieluisimmista kotitöistä,

joten oikein hyvällä mielellä laitoin vaatteita telineelle kuivumaan.

Samaan aikaan ympärilläni oleva maisema 

henki alkavan lauantai-illan rauhaa: 

linnut lensivät taivaalla, 

naapurin navetan suunnalta kuului traktorin vaimeaa pärinää 

ja sitten yhtäkkiä ilmaan tulvahti palavan puun tuoksu, 

kun isäntä sytytti saunassa kiukaan alle tulet.

Pyykit, raikas ilma, maisemaan kuuluvat äänet 

ja palavan puun tuoksu.

Siinä olivat ainekset ensimmäiseen kesäoloon.

Kesäoloa jokaisen täällä vierailevan iltaan!

Huhtikuun haahuilut

Niin se vain huhtikuu vaihtui toukokuuksi ja kevään ytimessä ollaan.

Mitä jäi käteen huhtikuusta vuodelta 2014? 

 

Oulu viime lauantaiaamuna

H - haravointi

Kuukauden lähestyessä loppuaan haravat heiluivat siellä sun täällä.

Puron varren väki kiittää mummua ja tutaa,

jotka olivat lastenhoidon lisäksi myös haravoineet ison osan pihastamme.

Loput lehdet rapsimme itse ja nyt odotamme vihertävää nurmikkoa.

U -ulkoilu

Kevään myötä aktiivisuus liikkua ja olla ulkona kasvavat.

Työn puolesta tulee ulkoiltua vähintään kaksi kertaa päivässä

ja se tekee hyvää.

H - harjoittelu

Sekä Emmy että Nanna ovat kunnostautuneet pyöräilyn harjoittelemisessa.

Emmy oli syksystä kasvanut juuri sopivasti  

niin koon kuin rohkeudenkin puolesta

ja nyt isompi "koululaisten pyörä" on sopivan kokoinen.

Enää ei tarvitse vispata niin tiheään kuin pikkupyörän aikana.

Nanna heitti apupyörät menemään 

ja kurvailee nyt sujuvasti kahdella rattaalla.

Luonteensa mukaisesti homma eteni seuraavasti:

Nanna: "Tännään mää opettelen ajamaan iliman apurattaita."

Ja sitten hän opetteli.

T - talkoot

Pari viime iltaa ovat menneet haravan varressa talkoiden merkeissä.

Lippukuntamme yksi varainhankintakeino on haravointi ja sen aika on nyt.

I - irtiotto

Viime viikonlopun loma miehen kanssa kaksistaan teki hyvää.

Onneksi iriotot arjesta voivat olla myös jotain hyvin paljon pienempää

ja tekevät silti hyvää.

Kävelyllä meren rannassa pääsiäisenä

K - kurkunpääntulehdus

Saimme kyseenalaisen kunnian tutustua tähän tautiin,

johon eivät sitten ihan kotikonstit enää riittäneet.

Onneksi on ambulanssit.

U - uudistus

Talon "pohjoissiipi" on kesän aikana kokemassa jonkinlaisen uudistuksen.

Uudistus on aloitettu kodinhoitohuoneen virkaa toimittavasti nurkkauksesta.

Aika näyttää mihin rahkeet ja rahat riittävät.

U -  uni

Huolimatta valoisista illoista ja aamuista, uni on edelleen tärkeää.

Harmittavasti se vain tuppaa unohtumaan ja aamulla väsyttää...

Ja nyt katse uuteen kuukauteen.

Koululaiselle ja eskarilaiselle se merkitsee viimeistä kuukaukautta ennen lomaa.

Puron varren aikuisille luvassa on työntäyteinen kuukausi

ja pikkutytöt nauttivat toivottavasti keväästä täysin siemauksin.

Hyvää toukokuuta!

Lepposasti lomalla

Mennyt viikonloppu oli kaikkea muuta kuin tavallinen.

Saimme mummulta ja tutalta lupauksen lastenhoidosta,

joten pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon 

ja hurautimme hieman ylemmäs tätä koto-Suomea.

Lähtö oli viimeiseen asti epävarmaa, mutta niin vain pääsimme matkaan.

En salaile ollenkaan, että oli todella mukavaa 

päästä irtautumaan arkisesta elämästä hetkeksi. 

Otin kyllä kaiken irti siitä, 

ettei tarvinnut huolehtia muista kuin itsestään, 

ei tarvinnut laittaa ruokaa, ei siivota. 

Sai valvoa tai nukkua, kun huvitti. 

Tulla ja mennä 

tai sitten olla tulematta ja menemättä.

Kumpikaan meistä ei ole mitään himoshoppaajia,

joten kaupoissa kiertely jäi aika vähäiseksi.

Panostimme enemmän siihen, 

että nautimme jonkun muun tekemästä hyvästä ruuasta,

jonka sai syödä ilman kiirettä ja keskeytystä.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti mennä teatteriin.

Mutta lähdön ollessa niin epävarmaa,

emme uskaltaneet varata lippuja etukäteen,

joten luonnollisesti ne olivat loppuneet.

Saimme kuitenkin tilalle -uskallan sanoa- parempaa.

Sattumalta hoksasimme, että lauantai-iltana olisi tarjolla musiikkia.

Suomalaisen gospel-musiikin yksi pitkäikäisimmistä yhtyeistä piti konsertin

ja mekin suuntasimme kulkumme sinne.

Edellisen kerran olin kuunnellut Exit-yhtyettä yli kymmnen vuotta sitten livenä.

Mutta hyvä oli soitto ja sanoma edelleen.

Monin tavoin ravittuina palasimme illalla hotelliin 

yhdessä juhlivan kaupungin kanssa.

Ja kaupunki todella juhli. 

Kesken konsertin yleisölle tiedotettiin, 

että Kärpät oli juuri voittanut Suomen mestaruuden.

Oli muuten ensimmäinen kerta, 

kun olen taputtanut jääkiekkotulokselle kirkossa...

Mekin kävimme torin rannassa kävelemässä ja katselemassa 

miten mestaruus pisti kaupungin sekaisin. 

Aika huvittavaa, mutta samalla jotenkin kivaa.

 On aina mukavaa, 

kun löytää yhteisöllisyyttä odottamattomista paikoista.

Sunnuntaina oli jo hoppu kotiin.

Edelleen puhun tavallisen arjen puolesta,

mutta nämä säännön vahvistavat poikkeuksetkin ovat aikasta mukavia:)

Viikonlopun herkutteluja sulatellaan varmaan koko loppu viikko.

Onneksi on tiedossa haravoimista niin omalla pihalla 

(vaikka yllätykseksemme täällä oli melkein koko piha haravoitu) 

kuin lippukunnan haravointitalkoissakin.

Olkoon alkanut viikkosi aurinkoinen!

Ensimmäinen pääsiäispäivä

Sunnuntai, ensimmäinen pääsiäispäivä, 

valkeni aikaisin ja aurinkoisena.

Koska kaikkien aamutouhut saatiin hyvässä tahdissa tehtyä,

päätimme lähteä retkelle läheiselle näkötornille.

Evästä reppuun ja menoksi.

 Ajellessamme kohti näkötornia aurinko paistoi, 

taivas loisti huikaisevan sinisenä ja ilma oli lämmin.

Ei olisi voinut pääsiäisaamun sää enää siitä parantua.

Mieleen nousi vanha ortodoksiliturgia: 

"Kristus nousi kuolleista, 

kuolemalla kuoleman voitti 

ja haudoissa oleville elämän antoi" .

Ja hyvin saattoi kuvitella,

miten kaiku metsän takaa vastasi:

"Totisesti ylösnousi".

Autonpohjia säästääksemme emme ajaneet ihan perille saakka,

vaan kävelimme viimeiset sadat metrit.

Muutamaa kurapaikkaa lukuunottamatta 

rattaatkin rullasivat ihan kelvollisesti

ja kantoliinan avulla pieninkin retkeilijä 

saatiin näkötornille asti.

Uni maistuikin koko reissun ajan.

Näkötornin näkymät ovat tyypillistä maisemaa 

tälle seudulle: suota ja metsää.

Ei siis mitään niin kovin erikoista, 

mutta tässä tapauksessa tärkeintä ei kai olleetkaan näkymät, 

vaan yhteinen retki.

Ja mitä olisikaan retki ilman eväitä?

No, ei ainakaan mikään retki.

Nuotio sytytettiin ja makkarat maistuivat hyvälle,

niin kuin ne aina ulkoilmassa maistuvat.

Jälleen kerran tuli todistettua,

että aina ei tarvitse lähteä kauaksi.

Läheltäkin löytyy monta mukavaa retkipaikkaa.

Ja kotiin palatessa oli vuorossa ainakin 

lasten kovasti odottama, 

jo perinteeksi muodostunut, munan metsästys.

Ja löytyihän niitä. 

Pääsiäismunia.

 

 

Pääsiäislauantai

Ilta-aurinko paistaa likaisten ikkunoiden läpi.

Kevään ensimmäinen kunnon pyörälenkki tuli tehtyä todella kauniissa 

ja keväisessä (ehkä jopa kesäisessä) säässä.

Ajatukset askaroivat pääsiäisen tapahtumissa 

ja samalla järjestäytyivät huomiseen ja koko loppuviikkoon.

Kalenteri sanoo, että tänään on maanantai.

Oma mieli kertoo, että tänään on pyhä.

Mennee hetki, ennenkuin kalenteri ja pää kohtaavat,

mutta jospa sekin tapahtuisi ennen loppuviikkoa.

Ennen pääsiäispyhiä meillä kaikilla oli vahvasti sama ajatus siitä,

että kaikkein paras paikka pääsiäisen vietolle on oma koti.

Ainakin tämän vuoden pääsiäisenä.

Ja sitä se myös oli.

Olimme onnekkaita, koska kaikki eivät ajatelleet samalla tavalla 

ja niinpä saimme pitää luonamme mukavia vieraita useana päivänä.

Pääsiäislauantai alkoi kovalla innolla ja tohinalla,

kun perinteinen trullipäivä valkeni.

Loppujen lopuksi Puron varresta ei lähtenyt liikkeelle 

yhtään perinteistä trullia eli pääsiäisnoitaa. 

Sen sijaan yksi miespuolinen trulliukko 

ja kolme pääsiäiskissaa lähti matkaan.

Virpomislorukin muistettiin oikein 

(vrt. alempi postaus Nannan versiosta...)

ja palkkasaalis oli mitä parhain.

Tuoreutta ja terveyttä käytiin 

meillekin virpomassa yhteensä 34 trullin voimin.

Trullittelun ja herkuttelun jälkeen alkoi uusi odotus,

kun luvassa oli serkkujen perheen vierailu.

Ja iltapäivä ja ilta kuluivatkin mitä iloisimmissa merkeissä sisällä ja ulkona.

Pääsiäiskokot jäivät meiltä tänä vuonna kokonaan välistä,

kun touhua ja tekemistä riitti siinä määrin,

ettemme lähteneet enään Puron varresta mihinkään.

Kaikkein pienin serkuista vietti ensimmäistä pääsiäistään 

nukkua tuhisten (pikkuinen mahtui nukensänkyyn, 

jonka vaarini on tehnyt minulle, kun täytin 3 tai 4 vuotta), 

sylistä syliin kiertäen 

ja välillä maitoa tankaten.  

Kyllä ne vauvat ovat ihania ja pieniä 

ja suloisia ja hellyttäviä jajajajajajaja....:)

Illan hämärtyessä  ja pimeyden hiipiessä paikalle,

Kasperin huoneen lattialle levitetyltä siskonpediltä kuului rauhallinen tuhina.

Seuraavana aamuna klo 6.14 samaisella siskonpedillä oli tyynysota käynnissä.