Tammikuu summa summarum

Tammikuu alkaa olla lopuillaan 

ja ajattelin koota yhteen joitakin satunnaisia ajatuksia 

ja tapahtumia kuluneen kuukauden ajalta 

käyttäen hyväksi tammikuun omia kirjaimia.

 

vielä yksi maisemakuva partioleirin maastosta

T- talvi 

Vuoden ensimmäinen kuukausi on ollut todellinen talvikuukausi. 

 Pakkanen on  paukkunut sopivasti ja luonto on näyttänyt kauneimmat talviset kasvonsa. Blogeissakin on ollut paljon kuvia upeista talvimaisemista. 

Ei ole tarvinnut lähetä kotopihaa kauemmas 

voidakseen ihailla pakkasen "kuorruttamia" puita ja kimaltavaa hankea.

A- arki

Joulun ja uudenvuodenpyhien jälkeen arki jatkui. 

Välillä arki on sitä parasta: 

ei välttämättä tapadu mitään erikoista, 

mutta asiat sujuvat omalla painollaan 

ja tavallisesta kotoelämästä puron varresa nauttii täysin siemauksin. 

Arkeen mahtuu kuitenkin myös niitä vähemmän nautinnollisia päiviä, 

eikä tammikuu tee poikkeusta siinä(kään). 

Pitäisi oppia katsomaan kauemmas ja jotenkin eri tavalla silloin, 

kun arjen punainen lanka on totaalisen hukassa.

M- mummu

Kun perheen iskämies on työreissulla 

ja äidin pitäisi olla partiossa 

ja pyykkivuori valtaa takkahuoneen 

ja leluvuori tulee itsestään vastaan ulko-ovella, 

on mummu karauttanut punaisella potkurillaan avuksi.

Olemme saaneet apua mäessä, emme mäen alla.

 

M- mmmm

Jotakin pientä hyvää leipomista on keretty harrastelemaan kotona.

Suklaapiirakkaa pakkaspäivänä ja heti tuntuu kaikki paremmalta:)

 

I- illat

Iltaisin aika suorastaan juoksee. 

Liian paljon yritän mahduttaa iltoihin "tuokin-pitäisi-vielä-tehdä"-juttuja. 

Haluaisin, että illat olisivat mukavia ja rauhallisia. 

Sitä ne eivät läheskään aina ole (varsinkaan niitä rauhallisia) 

ja tässä yritän tulevina kuukausina parantaa. 

maailman perinteisin suklaapiirakka

K-koti

Tammikuussa olemme olleet paljon kotona. 

Ja mikäs siinä, kotona on hyvä olla. 

Tosin, kotoa poistuminen tekee välillä myös hyvää 

ja sitä olisin voinut ehkä vähän enemmän harrastaa. 

Ehkä ensi kuussa sitten:)

U-unettomuus

Varsinkin alkukuusta uni katosi puron varresta lähes kokonaan. 

Yöt menivät pyöriessä 

ja jokainen tietää millainen on olo muutaman yön valvomisen jälkeen. 

Onneksi Nukkumatti näyttää nyt löytäneen tiensä uudelleen meille, 

eikä kuutamonkaan aikana valvottu kuin yhtenä yönä muutama tunti.

U-ulkoilu

Tammikuun ehdottomasti suosituin liikuntamuoto ulkona on ollut luistelu. 

On ollut hauska seurata miten lasten taidot ovat kehittyneet kerta kerran jälkeen. Uskaltauduin itsekin jäälle yli vuoden tauon jälkeen ja pysyin jopa pystyssä. 

Ulos lähtemistä ei kadu koskaan, sisälle jäämistä kyllä.

Maali odottaa kiekkoa...

Jos joku haluaa omassa blogissaan tehdä vastaavanlaisen "kuukausiraportin", 

idean saa vapaasti varastaa. 

Jos jätät kommentteihin siitä merkinnän, 

tulen mielelläni katsomaan, 

millainen kuukausi on ollut muualla.

 

 

 

 

 

On taas aika lumiukkojen

Tänään on puron varresta hoideltu asioita "isoolla kirkolla":)

Kahden lapsen hammashoitolakäynnit plus yhden laboratoriokäynti yhtä aikaa

vaikutti sen verran haastavalta yritykseltä, 

että pyysimme suosiolla mummun avuksi.

Hyvin meni reissu ja asiat saatiin hoidettua.

 

Lumiukko ja lumipupu kurkkivat keittiön ikkunasta sisälle.

Tämän seurauksena olen jo useamman kerran säikähtänyt lumiukkoa,

kun olen luullut, että joku tuntematon kurkkii luvatta sisään.

Jospa tässä tutuksi tultais.

Tiistai-illan jatkoja kaikille!

Partioleirillä osa II

Sen verran touhuntäyteinen leiriviikonloppu meillä oli,

että se ansaitsee vielä toisen postauksen.

Lauantaina isommat lähtivät heti aamusta hiihtämään ja me jäimme isännän kanssa opettelemaan/opettamaan pienempien mukana tulenteon saloja, vuolemista yms.

 Oma puukko on jokaiselle lapselle iso asia ja mikäli leirikirjeessä lukee,

että puukko tulisi ottaa mukaan, 

on ensiarvoisen tärkeää,

että sitä silloin myös käytetään.

Hyvin oli kaikilla tiedossa jo valmiiksi,

mitä puukolla saa ja vastaavasti, mitä sillä ei saa tehdä.

Kiehisten vuoleminen ei ollut mitenkään helppoa,

mutta sinnikkäästi lapset jaksoivat sitäkin harjoitella.

 Ei myöskään ole itsestäänselvää, 

että tulitikun raapaiseminen onnistuu heti ensi yrittämällä.

Jokainen sai halutessaan raapaista vuorollaan tikkuja

ja ilo oli yhteinen,

kun tuli saatiin tarttumaan kiehisiin ja muihin sytykkeisiin.

 Makkaranpaisto säästettiin iltapalalle,

joten tässä nuotiossa paistettiin vain vaahtokarkkeja.

Tai eihän vaahtokarkkeja kyllä tarvitse paistaa,

riitää että niitä nopeasti liekeissä pyöräyttää,

niin niihin saa mukavan rapsakan pinnan.

Hyvää olivat sekä vaahtokarkit että makkara.

 Hamahelmityöt olivat suosittua väliaikatekemistä sisällä.

On muuten turha luulla, 

että vain päiväkoti-ikäiset askartelisivat hamahelmillä.

Nyt niiden parissa viihtyivät kirjaimellisesti kaikki vauvasta vaariin 

(vauva tosin vain syömällä niitä. Todistetusti ainaki pari helmeä ehti vatsaan saakka).

Sää suosi ja Nelly-neitokainen nukkui kahdet pitkät päiväunet pihalla. 
Hyvin mahtuivat vaunut lumikenkien ja ahkion joukkoon talon nurkalle.

Sisällä riitti tutkimista. 
Iso tupa oli kuin luotu kävelyharjoituksia varten 
ja perjantai-illan ja sunnuntaiaamupäivän välisenä aikana tapahtuikin iso harppaus kävelemäänoppimisen jalossa taidossa.

Pelastuspalvelu oli iltapäivän teemana.
Isompien etsiessä kadonneita ulkona suksien ja ahkion kanssa,
pienemmät täyttivät sisällä teemaan kuuluvaa tehtävävihkoa.
Aiheeseen tullaan palaamaan vielä kevään partioilloissa.

Lauantai-illan kruunasi iltaohjelma, jossa naurua riitti.
Yllä oleva kuva liittyy yhteen ohjelmanumeroon,
joka on kuulunut lippukunnan leiriohjelmaan vuosien ajan: suklaansyöntikisa.

Leikkijät istuvat piirissä ja heittävät noppaa.
Joka saa kuutosen rientää piirin keskelle, 
vetää pipon päähänsä
sukat (!) käsiinsä, 
ottaa haarukan ja veitsen käsiinsä ja alkaa avaamaan suklaalevyä. 

Tavoitteena saada syötyä levystä haarukan ja veitsen avulla mahdollisimman paljon 
ennen kuin joku toinen saa nopallaan kuutosen. 
Noppa siis kiertää ringissä koko ajan 
ja välillä keskelle päässyt pelaaja ei ehdi kuin vetää pipon päähänsä, 
kun se häneltä jo riistetään ja seuraava pelaaja tulee yrittämään onneaan. 
Sen verran tiiviisti noppa pyöri, 
ettei kukaan kovin pitkään ehtinyt piirin keskellä suklaata natustella.

Tiivistahtisen päivän jälkeen uni saavutti leiriläiset huomattavasti nopeammin
mitä ensimmäisenä yönä.
Sunnuntaina ajatukset ja autonnokat suuntasivat siivousten jälkeen kotia kohti.
Seuraava leiri siintää suunnitelmissa kesällä.
Olisikohan silloin telttayöpymisen paikka...?

Partioleirillä

Aika kulkee hurjaa vauhtia ja viikko on jo vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.

Viime perjantaina meidän olohuoneessa näytti tältä:

 Tämä on siis kassi-/reppu-/nyssäkkäröykkiön yksi kulma,

joten siitä voi jotakin päätellä tavaramäärästä...

Suksiboksi ja auto olivat kohtuullisen täynnä,

mutta niin vain puron varren poppoo saatiin vielä tungettua kyytiin 

ja matka kohti oman partiolippukunnan viikonloppuleiriä saattoi alkaa.

Omista partioajoista on jo aikaa, 

mutta viime syksynä virittelimme partioharrastuksen uudelleen käyntiin, 

kun aloitin pienten partiolaisten ryhmänohjaajana 

ja samalla Kasper aloitti oman "partiouransa". 

Pulkat mukana, tottakai.

Alusta asti oli selvää, että partio ei saa olla pois perheen yhteisestä ajasta, 

vaan yritämme tehdä siitä nimenomaan sitä koko perheen yhteistä tekemistä. 

Siksi lähdimme leirille kaikki ja sillä ajatuksella,

 että toisella vanhemmista on lastenhoitovuoro 

ja sillä aikaa toinen yrittää olla hyödyksi leirin kannalta 

ja vuoroja vaihdetaan tilanteiden mukaan.

Myös muista leiriläisistä löytyi innokkaita lasten kanssa leikkijöitä, 

mikä tietysti lämmitti mieltä.

Lapset odottivat leiriä parisen viikkoa. 

Reppuja ehdittiin purkaa ja pakata moneen kertaan,

 koska päivällä mukaan pakattuja unileluja tarvittiinkin illalla nukkumaan mentäessä.

 Maisemat olivat talvisen kauniit ja illan hämyssä leiripaikalle ajaessa tuli sellainen olo kuin olisi matkalla johonkin Satumaan laidalla sijaitsevaan Peikkometsään. 

Tunnelmallista ja kaunista.

 Isommat partiolaiset saivat nukkua ensimmäisen yön pihalla teltassa. 

Ilmeisesti teltassa oli myös muutamia hetkiä nukuttukin, 

vaikka sitä lajia kai perinteisesti ei partiossa ainakaan liikaa harrasteta. 

Ensimmäinen yö meni meiltä muiltakin vähän levottomissa merkeissä.

Nelly oudoksui -tietysti- uutta paikkaa ja heräili useita kertoja. 

Se ei kuitenkaan ollut mikään yllätys ja toinen yö menikin sitten paljon paremmin.

Tavarat löysivät nopeasti omat paikkansa 

ja lapset solahtivat leirielämään niin kivuttomasti, 

ettei seuraavalle leirille osallistuminen ainakaan siitä kiinni jää.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, hiihto oli yksi viikonlopun harrasteista.

Montaa muutakin asiaa ehdittiin tehdä ja kokea. 

Niistä lisää tuonnempana.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

 

Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.

 

Peitti pellot nietoksilla,
järvenselät jäällä.
Pupuperhe puikkelehti
talviturkit päällä.

Talvi nuuski nurkkapielet,
puhalteli pihamaihin.
Kasvatteli kaikkialle
hyisen harmaan kaihin.

 

Ristiin rastiin pienet jäljet
hangen poikki kulki.
Kylmä ilma ulkosalla
melkein hengityksen sulki.

 

Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.

 

 

Pakkasella paukutteli,
tuiskutellen tiet tukki.
Hatarissa ikkunoissa
jäiset kukat kilvan kukki. 

 

Seija Silvennoinen 

 

 

Talvista sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Jäällä

Tammikuuta on jäljellä vielä pitkälti,

mutta nyt jo tietää,

mikä on ollut tammikuussa puron varren "kuukauden laji".

Luistelu, luistelu, luistelu.

Meiltä ei ole pitkä matka koululle,

jonne on jäädytetty luistelukenttä.

Kotokylän "keskustassa" olisi oikea jääkiekkokaukalokin,

mutta olemme toistaiseksi pitäneet parempana mennä pienten kanssa koulun kentälle, 

niin emme ole isompien pelaajien tiellä.

Kasper osaa mennä yksinkin luistelemaan 

ja monta kertaa viikossa puhelimen soidessa, 

soittajien asia on ja pysyy samana: "lähekkö kohta luisteleen?".

"Joo, mää tuun kohta".

Vaikka viime sunnuntaina juhlittiinkin pienintä siskoa,

sai Kasperkin tuliaisia:

 Oli kuulkaa melkein kuin toinen joulu,

kun suuresta jääkiekkokassista kaivettiin esille iskämiehen vanhat jääkiekkovarusteet.

Suurin osa varusteista oli vielä sen verran isoja, 

että jäävät varastoon odottamaan tulevia talvia,

mutta löytyi kassista jotakin heti käyttöön tulevaa:

 Pelipaita ja hanskat:)

Emmy harjoittelee myös mielellään luistelua.

Omalla tyylillään rauhallisesti ja varoen.

Alkukuusta Nanna lähti kentälle lähinnä vain ulkoilemaan:

 Jotenkin kuvittelin, 

että Nanna-neitokaisen luistelu-ura alkaisi vasta vuoden päästä talvella.

Sydäntä särkevällä huudolla hän ilmoitti, 

että haluaa luistella HETI, eikä ensi vuonna!

Mielessäni laskin taas euroja, 

joita saa pöytään latoa, että kaikille löytyy luistimet ja kypärät. 

Ainakin yhdet uudet monotkin tarvittaisiin. 

Suuri oli riemu, kun mummu oli kirpparilta löytänyt kaiken tarvittavan.

Nanna kirjaimellisesti pomppasi ilmaan,

kun kassista nostettiin esille nämä ihanuudet:

Ja näillä "uusilla" luistimilla on käyty opettelemassa jo monta kertaa. 

Tavoitteena tietenkin maailman hienoin piruetti:)

Yksi

Lintulauta vieraineen viihdyttää päivästä toiseen.

Vuosi ja päivä sitten oli perjantai 13. päivä.

En ole taikauskoinen 

ja tuon vuoden takaisen päivämäärän jälkeen olen sitä entistä vähemmän.

Kuinka kiitollisella mielellä sitä voikaan olla, 

kun perjantai 13. päivän iltana sai makoilla sairaalasängyssä 

ja nuuhkutella oman, pienen, vastasyntyneen ihanaa tuoksua. 

 Kiitollisena siitä, että kaikki meni hyvin.

Ihmeissään siitä, että nyt meidän perheessä on kuusi jäsentä.

Perjantai 13. päivä. Onnenpäivä.

 

Kakunpäällinen ja koristeet sokerimassaa, joka värjättiin elintarvikevärillä

 

Eilen tämä pieni piipertäjä täytti ensimmäisen vuoden.

Vauvasta on kasvanut tutkiva taapero.

Hänellä on suuri ääni, tuikkivat silmät, 

utelias ja samalla hieman epäluuloinen asenne tätä maailmaa kohtaa.

Ei ole pöllömpää olla yksivuotias:)

 

Suklaakakku, kalorilaskuri kärähti...

 Synttäreistä ei pieni vielä juurikaan ymmärtänyt,

mutta meille muille oli mukavaa, 

kun tuli vieraita.

Kuvassa olevan suklaakakun ohjeen nappasin Sarpulta "Tyrniä ja tyrskyjä"-blogista.

Makeaa ja hyvää.

Meillä oli kiva päivä eilen.