Hyvää juhannusta!

Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et.

Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.

Eino Leinon runoelmasta

Hymyilevä Apollo

Hyvää juhannuksen aikaa jokaiselle puron varresa vierailevalle!

Tiedän, että kävijöiden joukossa on paljon sellaisia, 

jotka ovat töissä koko juhannuksen.

Osaa taas koko juhannus ei voisi vähempää kiinnostaa.

Jollekin juhannus tarkoittaa yksinäisyyttä ja kipeyttä.

Toiset mökkeilevät, sukuloivat, seikkailevat, tapaavat ystäviä,

lepäävät, lukevat, grillaavat, ovat vain.

Mitä sitten teetkin, 

katso välillä suvitaivaalle.

Se kaareutuu meidän kaikkien ylle.