Pyhäpäivästä huolimatta arkikuvahaaste jatkuu.
Ja oikestaan se sopii tähän päivään oikein hyvin,
koska Puron varresa ei ole puuhattu mitään erikoista.
Aamu alkoi varsin koleassa säässä,
joten isäntä laittoi tulet leivinuuniin.
Siitä huokuva lämpö on aivan erilaista verrattuna
öljylämmityksestä aikaansaatuun "keinotekoiseen" lämpöön.
Pakastimesta löytyi sopivasti karjalanpiirakoita,
jotka saatiin paistettua uunin lämmössä.
Kolea sää muuttui kauniin aurinkoiseksi kevätpäiväksi
ja sain pakotettua itseni kävelylenkille pitkästä aikaa.
Lyhyt lenkki paljasti karun totuuden:
kunto on huonontunut rajusti viimeisien kuukausien aikana,
kun en juurikaan ole lenkillä käynyt.
Kovasti olen taas elämäntaparemonttia tekemässä
tai ainakin edes vähän petraamassa liikunnan lisäämisellä.
Nyt tietkin ovat sulat ja lähes kuivat,
joten lenkilläkään ei tarvitse pelätä kaatumista.
Ja pyöränkin voisi kaivaa varastosta esille talvikauden jälkeen.
Lenkillä oli hyvä miettiä kaikenmaailman asioita.
Järjestellä päässään tulevaa viikkoa ja sen mukanaan tuomia asioita.
Suunnitella, haaveilla ja vähän huolehtiakin.
Poikkesin myös pellon viertä joen rantaan.
Vielä ei joki virtaa vapaana,
mutta jäljellä oleva jää on lähes seitin ohutta.
Arvelen, että alkavan viikon aikana loputkin jäät saavat kyytiä.
Tuuli puhalsi, mutta lieko syynä flunssan jämät vai mikä,
mutta vielä ei kevät tuoksunut kovin vahvasti.
Tämmöisiä arkipuuhia tänään pyhänä.
Katsotaan minä päivänä saan tehtyä haasteen viimeisen osan.
Mukavaa pyhäillan jatkoa!
Yritän motivoida sua liikkumaan... Seuraavan kerran, kun tuntuu, että pitäis lähteä lenkille, mutta kun ei vaan millään saa aikaiseksi, niin ajattele erästä ystävääsi, joka harrastaa liikuntaa keskimäärin 1-2 tuntia joka päivä, vaikka on osittain halvaantunut. Siihen verrattuna pitäisi terveeltä ihmiseltä löytyä voimavaroja edes siihen puolen tunnin lenkkiin, vai mitä? :) Liikunta kannattaa aina, ja mielellään ennen kuin terveys on niin huonossa jamassa, ettei enää kykene. Enkä tiedä yhtään ihmistä, joka olisi palannut lenkiltä harmitellen, että olipa kurja, kun tuli lähdettyä - päinvastoin! :) Eikä sen liikunnan tarvitse aina tapahtua ulkona, jos pelkää kaatumista tai pientä vesisadetta. Kuntopyörä, kotijumppa, käsipainot, jumppakuminauha, pallojumppa, keppijumppa... meillä ainakin kaikki nämä käytössä ihan viikoittain, aina vähän vuorotellen. :) Vatsalihaksia voi treenata samalla, kun ruoka on uunissa; kattilaa hämmentäessä voi vaikka tehdä varpailleen ylösnousuja samalla. Mielikuvitusta peliin, kohta siitä liikunnasta tulee sellainen intohimo, ettet pysty olemaan enää aloillasi! ;)
VastaaPoistaJoskus voi olla myös sellainen elämäntilanne, että ei vain kertakaikkiaan löydy aikaa liikunnalle. Ei välttämättä edes sitä puoltatuntista, muusta puhumattakaan. Tietysti voi miettiä, että varmasti jostakin voi nipistää edes pienen hetken, mutta eivät nämä asiat ole niin yksioikoisia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja jos haluaa harrastaa sen tyyppistä liikuntaa, että tulee kunnolla hiki, niin se kyllä ihan oikeasti myös vaatii oman aikansa. Ja semmoiseen aikaan ei ole päivittäin mitään mahdollisuuksia. Siis mulla.
PoistaKyllä se vaan on jo niin kevättä. :) Luonnon rauhassa lenkkeily onkin sitä parhainta lepoa omille ajatuksille. :)
VastaaPoistaKun silmillä on tilaa olla ja katsella, niin yleensä silloin ajatuksilla ja mielellä on tilaa olla ja vaeltaa. Luonnossa ja ylipäätään ulkona siihen on mahdollisuus. Keväisemmäksi menee koko ajan:)
PoistaHaaste napattu! :)
VastaaPoistaKiva. Oonkin käynyt jo kuvia ja juttuja lukemassa. Meinasin ensin haastaa sinut ihan nimeltä mainiten, mutta sitten päädyin siihen, etten haasta ketään nimeltä, vaan annan jokaiselle vapauden ottaa tai jättää haaste. Mukava, kun lähdit mukaan:)
PoistaJoen sulaaminen on varma kevään merkki. Tänä keväänä taidettiin välttyä tulvalta. Täältä satojen kilometrienkin päästä mä aina jännitän, että millainen tulva eri vuosina on. :)
VastaaPoistaTänä keväänä ei taida tulvia tulla. Ne on hienoja katsella, mutta tuskin niitä kukaan varsinaisesti kaipaa. Hyvää pääsiäisen aikaa!
Poista