Marraskuun ensimmäinen sunnuntai

Harmaa ja tihkusateinen maisema saatteli minua iltakävelylle tänään. Päätin tehdä kävelylenkin, en mitään kuntolenkkiä. Hautausmaalla loistivat vielä monin paikoin kynttilät ja niiden valo näytti lämpimältä ja kauniilta.

Tämän pyhäinpäiväviikonlopun aikana monet ovat jakaneet facebookissa Kirkko Suomessa-sivustolla julkaistun ajatuksen niistä tunteista ja tunnelmista, joita varmasti monen kynttilän sytyttäjän mielissä on liikkunut hautausmaalla kulkiessa tai miksei ihan kotonakin kynttilöitä ja pihalyhtyjä sytytellessä: kaipaus, kiitos, suru ja toivo.

Kuva lauantailta

 Pyhäinpäivä. Jälleen sytytän neljä kynttilää.

Yhden heille, jotka otettiin pois liian varhain.

Toisen heille, jotka pääsivät pois vanhoina ja väsyneinä.

Kolmannen meille, jotka jäimme tänne kaipaamaan.

Neljännen toivolle: Taivaassa tavataan.

(tekijä tuntematon)

Lahja anopilta

Haikeista runonsäkeistä huolimatta Puron varren pyhäinpäivä on sujunut iloisissa tunnelmissa. Mummu, tuta, alikersanttitäti ja Nauris-kissa jakoivat kanssamme mukavan viikonlopun. Joululehtiä selaan yhä tihentyvää vauhtia ja Samuli Edelmanin joululevy on kuunneltu läpi monta kertaa. Jos joku miettii joululevykokoelmansa kartuttamista, niin voin lämpimästi suositella tuota levyä: kaunista, rauhallista ja jotenkin voimaannuttavaa musiikkia. Mukana on vanhoja tuttuja, mutta myös minulle ihan uusiakin joululauluja. Levy ei ole siis mikään tämän syksyn uutuus, mutta minulle uusi löytö lähikaupungin Prisman levyhyllystä sopivan edulliseen hintaan (eikä tämä sitten ole mikään maksettu mainos. Niin pitkälle en bloggailussa ole päässyt, että minua pyydettäisiin mainostamaan jotakin tavaraa ja siitä maksettaisiin...).

Löydä Nauris;)

Nyt jatkuu pyhäillan vietto. 

Huomenna uusi viikko entisin kujein.