Voisikohan tuota alati puhaltavaa tuulta syyttää siitä, että aika juoksee niin nopeaan? En enää edes muista milloin viimeksi olisi ollut tuuleton päivä (tai täysin sateeton). Kesäkuukin on edennyt jo puoleen väliin saakka pitäen sisällään pieniä ja vähän suurempiakin sattumuksia ja tapahtumia.
Tämä päivä, vaikkakin se on kulunut ihan arkisissa askareissa, kuuluu suurten tapahtumien ketjuun, sillä Kasper täyttää tänään 10 vuotta. Synttäreitä juhlittiin viikonloppuna ensin kavereiden ja sitten sukulaisten kesken. Niin kuin ajan tyyliin kuuluu, päivänsankari on virallisena synttäripäivänään matkoilla. Matkalla mukana ovat myös hänen kolme sisartaan, joskaan eivät siksi, että päivänsankari olisi näin syvästi toivonut vaan pikemminkin käytännön pakon sanelemana (päivänsankari olisi halunnut mennä yksin ja viipyä pitkään). Matkan päämäärä on kolmen maakunnan mummula, jossa on puheluista ja viesteistä päätellen ollut kivaa. Toiveissa on, että matkaajat malttavat huomenna tulla kotiin. Täällä on rauhallista ja siistiä nyt:D
Millään ihan minimivarustuksella ei mummulaan lähdetty, vaan nelikon tavaroiden kuskaamiseen tarvittiin kuomullinen peräkärry:
Viime viikolla kokosimme pihalla vähän isompaa palapeliä:
Sen verran pitää itseään kehua, että "ihan ihte kasasin"! Olen aika huono hahmottamaan mitään kasausohjeita, joten tämän "sinisen hirvityksen" kokoon saaminen oli eräänlainen työvoitto itselleni. Ja tällainen siitä tuli:
Toistaiseksi vahinkosaldona on yksi kämmenen kokoinen mustelma pienessä pulleassa reidessä ja yksi nilkuttava nilkka vähän pitemmässä jalassa, joka useimmiten juoksee. Ostoslistalle jäi munakello, joka laitetaan roikkumaan turvaverkosta ja siitä voidaan vääntää tasapuolinen hyppimisaika jokaiselle. Kyllä minäkin tuota testasin, mutta en uskaltanut hypätä edes istualleni. Rojahdin polvilleni ja näytin kuulemma norsulta... Ja sen voin sanoa, että lantiopohjalihasten on syytä olla kunnossa, kun hyppimään lähtee. Muuten voi käydä niin, että homma kirjaimellisesti "laskee reisille".
Ja tässä kuvaa tältä illalta. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, meidän pihalle on tulossa aikamoinen mylläkkä tulevaisuudessa. Mylläkän ennakoiminen aloitetaan rakentamalla uusi leikkimökki uuteen paikkaan (siihen, johon se olisi pitänyt alunalkaenkin rakentaa...). Luvassa kuvia mylläkästä, jahka se päästään kunnolla aloittamaan.
Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy katsaus Puron varresta.
Käsi ylös, kenellä on juhannusolo?
Ei mullakaan.
Onnittelut täyden kympin kummipojalle! Nyt, kun luin tämän postauksesi, olen aivan varma, että kirjoitin Kasperin korttiin onnittelut 9-vuotiaalle... Mikä moka! Aika lentää todellakin sellaista vauhtia, että kummitädin matikkapää ei pysy perässä. Toivottavasti sankari ei pahoittanut mieltään!
VastaaPoistaHieno tramppis ja miten taitavasti koottu. Ei ole ihan helppo homma. Kuukauden kokemuksesta voin sanoa, että meillä ei mitään "pihalelua" ole käytetty näin paljon kuin trampoliinia. Boing!
Kyllä tänäänkin on hypitty oikein olan takaa. Juhannusreissun vuoksi tuli muutaman päivän hyppytauko ja sitä on kurottu kiinni hartiavoimin, vai olisiko tässä tapauksessa parempi sanoa reisivoimin.
PoistaKummitädin matikkapäälle naureskeltiinkin viikonloppuna:) Eipä se niin vuoden päälle ole.
Illan naurut tuli tuosta peräkärrykuvasta :D kerrassaan mainio keksintö!
VastaaPoistaPakko ne tavarat on johonkin tunkea. Milloinkahan me opitaan pakkaamaan sillä tavalla tiiviisti?
Poistaonnea kymppi veelle...ei muuta ku hyppimään ;) vaikka en minäkää pompi,ei uskalla vahingon takia :P
VastaaPoistaei tippaakaan tunnu juhannukselta...
Kyllä se kymmpi vee hyppiikin. Jatkuvati ja koko ajan. Tuleepahan hyvää liikuntaa kuin huomaamamatta.
PoistaMohhoh, tulipahan naurut monessa kohtaa. Vuorotellen vettä ja aurinkoa alati jatkuvan tuulen kera, siinä täkäläinen juhannusviikko. J-olosta ei tietoakaan. Hyvää vauhtia kyynistyneenä tyyppinä olen aika varma siitä, että juhannus- ja jouluolo kuuluvat tuntemuksiin, jotka valitettavasti katoavat lapsuuden myötä, vaikka niiden perään haikaillaankin. Eiköhän se grilliruoka ja jäätelö maistu olotilasta riippumatta :) Kohta nähdään!
VastaaPoistaKiitos vielä viikonlopusta! Oli mukavaa:) Myylä oli jälleen kerran kova sana.
PoistaTrampoliini ei kuulu meidän mummojen suosikkileluihin.Elämää paljon nähneenä ja monenlaisia vahinkoja kokeneena on varottava sormi jatkuvasti pystyssä,kun lapset hyppii.Mummultakin tiedusteltiin ,että paljonko sinä painat,siinä nimittäin on painorajat hyppijälle.Ehkä nippa nappa olisi se raja alittunut,mutta elämän kolhimilla jalkaparoilla ei oo mitään asiaa moiseen vempaimeen.Jaa sekö on joku Juhannus tulossa?No pannaan punanen hera kiehumaan,niin eiköhän se fiilis tuu kohalle.On ainakin ennen tullut.
VastaaPoistaMummun pää on tainnut mennä jo useamman kerran pyörälle tramppahyppyjä katsellessa. Ja varoitukset kaikuu kuuroille korville...;)
Poista