Kun poikkeaa totutulta polulta....

...löytää aina jotakin sellaista, jota ei muuten löytäisi.

Tätä ajatusta voi soveltaa jokaiseen elämän osa-alueeseen, 

mutta näin voi käydä myös ihan konkreettisestikin 

(olipa hankala sana kirjoittaa, piti lukea neljästi, että menikö oikein). 

Viime sunnuntaina toteutimme serkkutytön kanssa 

pitkään suunnitelmissa olleen pyöräretken, 

joka suuntautui aivan näille lähinurkille tässä kotokylällä.

Minä kuulun siihen ihmistyyppiin, 

joka lenkkeilee ja pyöräilee lähes aina saman reitin. 

Tylsää, tiedetään, mutta niin minä vain teen. 

Joskus repäisen ja menen saman reitin, 

mutta totutusta poikkeavaan suuntaan. 

Tällä kertaa oli tarkoitus, 

että kiertelemme minulle oudommilla reiteillä ja katsomme mitä löytyy. 

Koska kuluneen kesän aikana näissä kotokylän maisemissa 

on tehty tuttavuutta myös susien kanssa, 

tuntui samalla turvallisemmalta 

sukeltaa pyörien kanssa metsäautoteille kahdestaan.

Ja jälleen kerran kävi niin, 

että poikketessa polulta, löytyi kaikkea kaunista.

 Kilometrejä kertyi parisenkymmentä 

ja illalla jalat tuntuivat "jotenkin oudoilta";)

 Miten niin huono kuntoinen? 

Syksyinen luonto hoiti mieltä 

ja soratie renkaiden alla antoi kyytiä jaloille. 

Tänään sain hauskan kuvan pyörästä, 

joka lojui hetken aikaa sateessa ennen kuin se kiidätettiin katokseen:

 Näistä poluilta poikkeamisista saisi kirjoitettua huomattavasti syvällisemminkin. 

Ehkä sellaisenkin kirjoituksen aika vielä tulee...