Syysretkellä osa I

Saa nähdä kuinka hankalaa on huomenna aamulla herätellä lapsia kouluun? Ainakin kahtena edellisenä aamuna se on ollut huomattavasi hankalampaa kuin yleensä. Syy "loiviin lähtöihin" on kuitenkin sen verran hyvä, ettei venymisestä ja vetkuttelusta jaksa suuremmin verenpainetta nostattaa. Viime perjantaina starttasimme koulu- ja työpäivän jälkeen ylipakatun auton kohti koilismaata ja Kuusamoa, partion syysretkelle.

Viikonloppu piti sisällään paljon erilaisia aktiviteetteja, niin kuin kunnon partioretken tuleekin. Perjantai meni matkustamiseen ja vaikka matka tuntuikin aika pitkältä pahemmilta kitinöiltä vältyttiin. Vähitellen maisemat alkoivat muuttua tasaisista peltoaukeista kumpuileviksi vaaramaisemiksi ja mukavahan niitä oli katsella. Peltojen keskellä kasvaneelle vaarat näyttävät varsin eksoottisilta:) Ensimmäiset porot astelivat tiellä vastaan ja kokonaissaldo "porobingosta" oli 71 sarvipäätä teiden varsilla viikonlopun aikana. Onneksi yhtään todellista vaaratilannetta porojen kanssa ei ollut.

 Lauantain aamupäivä käytettiin melontakoulussa, joka itselleni oli aivan uusi kokemus. En nyt tiedä puraisiko minua mikään melontakärpänen, mutta olihan se mukavaa ja ennenkaikkea kaunista meloa peilityynellä järvellä, jonka rantoja reunustivat vähitellen ruska-asuun pukeutuvat puut, kalliot ja kumpuilevat rannat. Joka puolella olisi ollut kuvattavaa, mutta ymmärrettävistä syistä meitä kehotettiin jättämään kaikki puhelimet, kamerat yms. rannalle. Kukaan ei kastunut, vaikkakin se kanootti, jossa Kasper oli toisena melojana, kävi aika lähellä kaatumista...

Iltapäivällä suurin osa retkiporukkaa suuntasi pienelle karhunkierrokselle. Itse jäin Nellyn kanssa tutkailemaan Myllykoskea kierroksen alkupäähän, koska neiti ei vielä jaksa kävelä reilun 12 kilometrin matkaa edes hyvien eväiden voimalla, emmekä hoksanneet/ehtineet/muistaneet kysellä kantoreppua lainaksi etukäteen. Hyvin meillä aika kului, sillä ilma oli syksyisen kaunis ja kun ei ollut kiire mihinkään, saatoimme pysähtyä tutkimaan jokaisen kiven ja kannon, jonka neiti halusi kääntää. 

Itse olisin voinut istua vaikka miten pitkään Myllykosken rannalla ja katsella kuohuvaa virtaa. Nelly puolestaan ihastui kosken partaalla olevaan vanhaan myllyyn, jonka sisätiloissa hän kulki edestakaisin ja leikki kotia. Repusta kaivelimme eväitä, sillä onhan toki jokaisella retkellä yksi tärkeimmistä jutuista eväiden syöminen.

Ja hyvin oli mennyt kierros muiltakin partiolaisilta. 

Unta ei tarvinnut illalla kauaa odotella...