"Vielä on kesää jäljellä..."

"...vielä löytyy kauniita päiviä...", laulaa Mamba ja on siinä oikeassa.

Syksyihmisenä olen yleensä tässä vaiheessa elokuuta jo kovasti odottanut, että saisin kaivella pihalyhdyt varastosta esille ja viritellä ne pihalle. Nyt ei tunnu siltä ollenkaan. Päinvastoin tuntuu siltä, että kesä on juuri alkanut ja syksyyn on vielä monen  monta viikkoa. Hiljalleen kellastuvat lehdet, kirpeät aamut ja nopeasti viilenevät illat kertovat kuitenkin aivan muuta. Syksy on ihan nurkan takana. Viikon päästä on elokuun viimeinen päivä ja sen jälkeen alkaakin jo ihan "virallinen" syyskuu, syksyn kuu.

Mutta vielä hetken aikaa aion roikkua kiinni kesässä: ripustan pyykit ulos kuivumaan, olen työpäivän aikana ulkona niin paljon kuin mahdollista, annan lasten kantaa ns. sisäleluja pihalle, en välitä pitkin pihaa levinneistä tavaroista (niin kuin se tässä rakennushässäkän keskellä missään näkyisi, että irtotavaroita olisi kerätty pois, hahhaa:D), haistelen kesän tuoksuja ja annan auringon paistaa. 

Viikonloppuna käpäisimme kolmen maakunnan mummulassa. Serkusten leikkejä seuratessa tuli hyvin kesäinen olo ja mieli. Työ- ja koulurumba jäi hetkeksi taakse, kun kesämekkojen hulmutessa kannettiin kaikki leikkimökin astiat pihalle. Jos olisin "maljojen nostaja"-tyyppi, olisin viikonloppuna nostanut maljan "vielä kerran kesälle".

Ennen kotiinlähtöä harrastimme hieman hortonomiaa ja siirsimme monissa miehin kahvipuun sisältä ulos ja autoon. Puu saa uuden kodin korkeamman katon alta, niin ei tarvitse anoppilaan tehdä yläkertaa sen takia. Uskokaa tai älkää, mutta siirto sujui yllättävän hyvin. Lehtiä irtosi vain muutama, eikä yksikään oksa taittunut. Tarina ei kerro kuinka matka meni, mutta toivottavasti hyvin.

 Nyt on uuden viikon aika, entisin kujein ja kotkotuksin.