Tänään satoi ensivalkoinen.
Lumeksi sitä ei voine kutsua,
mutta onko olemassa ensiräntää?
Ja enää maassa ei taida olla sitäkään vähää valkoista,
mitä päivällä oli.
Kahden pimeän välissä on hämärä.
Välillä tunnen itseni aivan tonttu-ukoksi,
kun kuljen pihalla sytyttelemässä kynttilöitä lyhtyihin.
Se on minulle omaa, rauhallista aikaa.
Alkava hämärä kiertyy ympärille,
yleensä taivaalta vihmoo jotakin märkää
ja sitten kynttilään syttyvä liekki rikkoo hämärän.
Viikonlopun kuulumiset ja tapahtumat
omalla kohdallani ovat olleet niitä tavallisia:
kotihommia, jotka eivät koskaan lopu, vähän talkootyötä,
rauhallinen iltakävely tokaluokkalaisen kanssa,
liikaa syömistä ja sen sellaista.
Maailman tapahtumat eivät valitettavasti ole olleet
sieltä rauhallisemmasta päästä.
On hankala ymmärtää,
miksi näyttää siltä,
ettei joka puolella ole kahden pimeän välissä edes sitä hämärää,
vaan pimeys vain jatkuu ja jatkuu.
Pienenä meille sanottiin, että "olokaa ihimisiksi".
Ehkäpä tulisi harjoittaa hieman itsetutkistelua
ja pohtia mitä se voisi tarkoittaa tänä päivänä.
Olisipa mulla valta sanua koko maailmalle,että olokaa ihimisiksi ja maailma tottelisi.Ei hyvältä näytä.Mutta jospa sen ihimiseksi olon aloittaisin edes itsestäni ja kaikki muutkin tekisivät perässä asia ehkä tulisi hoidettua.En kuitenkaan halua lopettaa uutisten seuraamista ja näin ollen päätä pensaaseen ei kannata lykätä.Tosiasiota ei kannata vaientaa . Uskotaan tulevaisuuteen ja toivotaan parasta.
VastaaPoistaEi lisättävää:)
PoistaEnsiräntä! Mahtava käsite ja kiva maan valkaisija sekin. Ensilunta sitten odotellessa :) Marraskuu kulkee hämärässä. Maailman tapahtumat ovat välillä myös samaa luokkaa: hämäriä ja vaikeita ymmärtää... Erinomainen ajatus koittaa olla ihmisiksi. Kunpa sen kaikki ottaisivat sloganikseen!
VastaaPoistaSanos muuta ja vaikeaa se ihmisiksi eläminen on välillä ihan omallakin kohdalla.
Poista