Huhtikuun ensimäinen lauantai

Aurinko paistaa ja kello on yli seitsemän. Se tietää kevättä ja lähestyvää kesää. Jotain hyötyä kesäaikaan siirtymisestä sentään. 

Pääsiäisen jälkeinen viikko Puron varresa on mennyt vauhdilla. Pyhämaanantain ansiosta aikamoinen viikkovilli on pyörinyt omassa pääkopassa ja jokainen päivä on alkanut hieman epäuskoisella "ai-onko-tänään-jo-näin-mones-päivä-tällä-viikolla"-kummastelulla. Pääsiäislauantaina tapahtunut Ylivieskan kirkkopalo on hallinnut lähiseudun lehtien kirjoittelua koko viikon ja on se tainnut olla hyvin yleinen puheenaihekin siellä, missä väkeä on koolla ollut. Eikä se mikään ihme ole, sillä maisema entisen kirkon ympärillä oli varsin lohduton, kun toisena pääsiäispäivänä siellä kävimme:

Näitä samantyylisiä kuvia on lehdet olleet pullollaan. Ihmiset seisoivat ja katsoivat hiiltyneitä seiniä. Nelly neljävee tuumaili hiljaa mielessään pitkän aikaa ja totesi sitten: "Onkohan se pyytäny anteeksi, joka sytytti sen tulipalon tahallaan?" Kun kysyin, että niinkö Nelly ajattelee, että anteeksi pitäis pyytää, Nelly jatkoi: "Joo. Ja sitte se kilkko pitäs koljata".

 

 

Mutta hiiltyneiden raunioidenkin keskeltä nousee kevät. Joki virtaa jo vapaana ja purokin vapautui jääpeitteestään. Lumen alta paljastuu yhtä ja toista kadonnutta ja vähän unohtunuttakin. Tykkään.

 

Leppoisaa lauantai-iltaa!