Sairastuvalta terveisiä

Kuluneen viikon aikana olemme tehneet tuttavuutta monenlaisten eritteiden kanssa. Pyykkikone on laulanut, vessaa on pesty ja Valion kassaan on kilissyt euro jos toinenkin, kun kaupasta on kannettu kassi kaupalla gefilus-tuotteita. Vuoden ensimmäinen mahatauti päätti pistäytyä kylässä ja ilmeisesti tykästyi meihin siinä määrin, että pikku vierailusta sukeutui yli viikon kestänyt visiitti. Eihän siinä mitään, mutta tällä kertaa en edes laihtunut, niin kuin yleensä mahataudin kourissa tapahtuu, ja se jos mikä ottaa aivoon. Olisi sitä nyt voinut edes kilo tai kaksi lähteä korvaukseksi huonosta olosta ja syömättömyydestä. Vaan kukapa sitä haluaisi saavutetuista linjoista vapaaehtoisesti luopua? Olematon kesäkuntoon kampanjani ei ole siis varsinaisesti edennyt.

Mutta kylläpä vaan maistuivat pihahommat lauantaina hyvälle, kun voimat tuntuivat palanneen ja pääsin pihalle haravanvarteen kiinni. Vaikka oma sairasteluni olikin vain pieni pätkä Puron varren sairaskertomusta, oma viikko meni siitä huolimatta lähes täysin kaikenlaisissa huolto- ja sairaanhoitohommissa.

Lauantai oli eräänlainen välipäivä ennen lopullista sairastelufinaalia ja silloin puuhasimme pihalla. Joka pihan kauhistus (ei kun mitä mun pitikään sanoa...kauhistus...ei kun kaunistus) otettiin talviteloilta esille ja koottiin suurella riemulla:

Eteiseen kerättiin koriin läjä villasukkia, joita käytetään hyppysukkina niin kauan kunnes varpaita ei enää palele. Ja onhan tuolla hypitty, voi hyvänen aika sentään. Olin vuosia vastaan trampoliinin hankkimista, mutta ainakin meidän lasten pihalla liikkumiseen tuolla sinisellä hirvityksellä on ollut pelkästään positiivinen vaikutus.

Ja kyllä,  kuten kuvasta näkyy, meillä pomppii useampi kerrallaan. Tiedän, ei saisi. Pitäisi olla tiukkana, että vain yksi hyppii ja toiset odottavat vuoroaan. Vahinkojen riski on aina suurempi, kun on monta yhtä aikaa hyppimässä. Mutta tämä on se asia, jossa minulta loppui sinni kasvatuksen suhteen. Aluksi yritin ohjata, määrätä, neuvoa, opastaa ja jankuttaa, että vain yksi. Jossakin kohtaa tuli raja vastaan. En vain enää jaksanut.

Siitä ei  ollut kerrassaan mitään hyötyä. Tulin siihen tulokseen, että ainakin meidän muksuilta hyppiminen tai sen odottaminen vie kuulon täysin, ainakin mitä tulee kaikkiin varoituksiin ja jankuttamiseen.

Hyppikööt. Terveisin huono äiti