Pyhäaamua

Pimeys pitää vielä pihalla valtaa toista tuntia. Perjantai-iltana sytytetyt kynttilätkin ovat yön aikana sammuneet. Keittiöön sytytyin itselleni iloksi aamukynttilän ja nautin rauhallisesta pyhäaamusta, kun kaikki muut vielä nukkuvat. Nämä ovat minun hetkiäni. Oikeastaan tähän tunnelmaan kuuluisivat vielä taustalla soivat joululaulut, mutta niiden suhteen maltan mieleni (vaikka aika monesti olen jo meinannut joululevyt esille nostaa). Niin kauniita kuin ne ovatkin ja niin jouluihminen kuin olenkin, tiedän kyllästyväni joululauluihin jo ennen joulua, jos alan kuuntelemaan niitä lokakuussa. Joululehtiä sen sijaan olen selaillut ja fiilistellyt jo hyvän aikaa;) Niihin en ainakaan aikaisempina jouluina ole kyllästynyt.

 Ensimmäinen tämän kauden joululehtikin tuli ostettua. Ihan mukavaa luettavaa, vaikkakaan mikään "joulupommi" tuo lehti ei ollut.

Koululaiset ovat aloittaneet syyslomansa. Minullakin piti olla syysloma ja tavallaan onkin, vaikka se vaihtui jo viime viikon aikana sairasloma nimikkeeseen. Mielessä oli jälleen kerran aikamoinen lista asioita, joita syysloman aikana olisin halunnut tehdä. Nyt taitaa jäädä tekemättä, mutta asiat toki tärkeysjärjestyseen. Ei täällä missään elämän ja kuoleman rajalla maata, mutta jos voimat ovat poissa niin ne ovat poissa ja silloin on pakko ottaa iisimmin, kun oikein muuhunkaan ei voimat riitä.

Yritin eilen päästä helpolla ruuanlaitossa ja laitoin kaalilaatikon leivinuunin lämpöön muhimaan. "Mikä hirveä täällä haisee?"  ja "Onko tuota pakko syyä?"-kysymykset saivat nostamaan kattilan hellalle ja keittämään makaronia lisäksi. En minäkään lapsena kaalilaatikosta tykännyt, enkä edes tosissani uskonut, että sitä kukaan suostuu maistamaan. Oppivat aikanaan, että se on tosi hyvää. Niin minäkin opin:)

Puron varren miesväki lähti eilen syyslomareissulle Norjaan, alikersanttitätiä moikkaamaan. Siinä tavaroita pakatessamme ja kotipihalla auton perälle vilkuttaessamme tuli mieleen, että onko tässä esimakua meidän tulevien vuosien loma-ajoista. Siis siitä, että enää ei lomia vietetä automaattisesti kaikki samassa paikassa. Monestakin eri syystä on tehtävä valintoja ja jaettava reissuvuoroja. Vauvan synnyttyä talvella meillä vaihdetaan taas reilun parin vuoden tauon jälkeen vaippoja ja samaan aikaan ovella kolkuttelee alkava murrosikä omine juttuineen. Elämänvaiheet ja mielenkiinnnon kohteet siis vaihtelevat, samoin pankkitilin saldo, joka kuitenkin on aika määrävässä roolissa silloin, kun reissuja suunnitellaan. Vahvasti uskon myös siihen, että edelleenkin meidän lomat tulevat olemaan varsin kotipainotteisia. Toistaiseksi kukaan ei ole niistäkään valittanut (mutta se tilanne tulee luultavimmin lähivuosina muuttumaan). Mutta nyt vain odotellaan kuvia Ruotsista ja Norjasta, jahka nyt ensin selviävät Vaasasta Uumajaan ilman pahempia syysmyrskyjä.

Hyvää syyslomaa jokaiselle, jolla sellainen on! Mukavaa pyhää kaikille! 

Omassa olohuoneessa voi ottaa myös rennosti.