Välkkykää

En pidä juuri koskaan sellasista blogipostauksista, joissa sormi ojossa opetetaan ja neuvotaan kanssaihmisiä elämän jalossa taidossa. Aika usein sellaisista postauksista välittyy tausta-ajatus, että blogin kirjoittaja uskoo edustavansa jotenkin fiksumpaa kantaa tai mielipidettä verattuna oletettuun kohderyhmään. Ja jos ei nyt aivan suoraan, niin kohtuullisen epäsuorasti kuitenkin annetaan ymmärtää, että jokaisen kunnollisen kansalaisen tulisi olla ja toimia samalla tavoin kuin blogin kirjoittaja.

No, tässäpä tulee nyt juuri sellainen ärsyttävä, sormi ojossa tehty postaus, jonka tarkoitus on tuoda esille ihan avoimesti, että tämän blogin kirjoittaja pitää aika urpona jokaista, joka toimii toisin. Tapahtumat sijoittuvat viikon takaiseen perjantai-iltaan, jolloin pimeys peitti jo maan ja sumuakin esiintyi.

Lähdimme nimittäin viettämään viikonloppua Kolmen maakunnan mummulaan. Harvoin on meillä niin innokkaasti ja omatoimisesti perjantaina siivottu kuin mitä viime perjantaina koululaiset siivosivat. Hyvänä motivaattorina toimi juurikin tuo odotettu reissu mummun ja tutan luo. Pimeä ehti kuitenkin tulla ennen kuin matkaan päästiin ja tällä matkalla teimme havaintoja, joita oli itseasiassa aivan liikaa. Nimittäin: aikamoinen määrä kanssakulkijoita ei ollut havainnut, että on syksy ja iltaisin on pimeää. Tai sitten heidän ajatuksensa olivat vielä niin kesäajassa (jota toki on jäljelläkin vielä reilun viikon verran), ettei ajatus jonkinlaisesta HEIJASTIMESTA ollut käynyt mielessäkään. 

Valitettavan paljon ajoime sellaisten jalankulkijoiden ohi, joilla ei ollut yllään minkään valtakunnan heijastimia. Ei pieniä, ei isoja, ei edes mitään heijastavaa nauhaa tuulihousujen lahkeessa. Ja jos tästä jotakin hyvää pitää löytää, niin saimme monta kertaa näyttää lapsille ihan konkreettisesti miten huonosti autosta huomataan pimeässä liikkuva kävelijä, jos yllä ei ole muuta kuin tumma tuulipuku. Ne muutamat valistuneet yksilöt, jotka olivat löytäneet päällensä heijastinliivin tai irrallaan heiluvan heijastimen, erottuivat pimeässä todella edukseen. 

Ja huomasimme myös, että jo aivan pienikin heijastin on paljon parempi kuin ei heijastinta ollenkaan, heijastinliivi on tosi hyvä ja paras näyvyys oli eräällä naisella, jolla oli yllään heijastinliivi ja lisäksi vielä hihassa heiluva heijastin. Pyöräilijöillä tilanne oli siinä mielessä edes vähän parempi, että oman heijastimen unohtuessa kotiin, pyörässä on yleensä valmiina heijatimia, jotka näkyvät.

Onneksi mitään todellisia vaaratilanteita ei syntynyt, mutta me saimme hyvän oppitunnin siitä, että turhaan ei sanota heijastimen olevan halpa henkivakuutus. Sitä se todella on. Pienimpiä heijastimia (jotka nekin näkyivät pimeässä ihan ok) saa ilmaiseksi jokaisesta pankin tai vakuutusyhtiön konttuurista, joten tämä heijastinasia ei voi olla rahakysymys kenellekään, eivätkä paremmin näkyvät liivitkään montaa euroa kustanna.

Eli summa summarum: vaikka tämä kirjoitus on ärsyttävän opettavainen, hieman holhoava ja toisin toimivia leimaava, niin käytä heijastinta siitä huolimatta, kiitos!

 Autoilija kyllä väistää, mutta autoilijan on ensin nähtävä ketä ja missä väistää.