Joulun pyhäpäivät

Joulumatka on kulkenut tapaninpäivän iltaan. Joistakin blogeista olen jo lukenut, miten jouluttelu saa nyt riittää ja ajatukset siirtyvät ohi joulun uuteen vuoteen ja aivan muihin aiheisiin. Itseäni moiset kirjoitukset jollakin tasolla hämmentävät. On toki niin, että nyt eletään varsinaisten joulunpyhien viimeistä iltaa, mutta kyllähän itse joulua vielä riittää. Eihän se ole ohi ollenkaan. Jos tähän juhla-aikaan valmistaudutaan marras- ja jopa lokakuulta lähtien, tuntuu jotenkin nurinkuriselta, että koko homma ollaan valmiita laittamaan pakettiin ensi vuotta varten siinä vaiheessa, kun pitäisi vain olla ja nauttia siitä juhla-ajasta, johon on pitkään ja hartaasti valmistauduttu. Pakostakin tulee mieleen, emmekö enää osaa pysähtyä ollenkaan? Onko koko ajan vain mentävä kohti uusia projekteja ja päämääriä niin, että tuntuu täysin vanhanaikaiselta hetkeksi huokaista ja keskittyä käsillä olevaan hetkeen? Minä vaan kysyn....

 

Joulunpyhät Puron varresa ovat sujuneet kaikinpuolin mukavasti. Ehkä kuulostan imelältä, mutta totuus on, että meillä on ollut tosi ihana joulu. Ei mitään maata mullistavaa, mutta tavallista, riehakasta, herkullista, jännittävää, iloista ja lopulta myös rauhallista. Sellaista, kuin se varmasti aika monen muunkin kohdalla on ollut. Tavallinen joulu, johon ei kaipaa mitään lisättävää.

 

Aattona ilma täyttyi jännityksestä lasten odottaessa iltaa. Sitä ennen kävimme kirkossa ja mummulassa syömässä. Illalla kokoonnuimme kymmenen hengen porukalla meillä, joulupukki kävi ja loppuilta olikin sitten iloista hulinaa lahjojen parissa. Tämä karvainen kaveri ei ollut joulupukista moksiskaan, vaan kävi innokkaasti nuuskimassa ja tutustumassa pitkäpartaiseen vieraaseen.

Joulupäivä kului kotona rennoissa merkeissä. Suklaata kului laatikko tolkulla, jouluruoka maistui edelleen ja uudet lahjat pääsivät kovaan käyttöön. Oli mukavaa vain olla.

 



 

 

 

Tänään kotielämä jatkui, mutta saimme seuraa mummusta ja tutasta, jotka pääsivät pitkästä aikaa käymään. Illalla moikkasimme vielä Sanni-serkun perhettä mummulassa, joten säpinää on riittänyt tähänkin päivään oikein sopivasti. Jouluruoka ei kyllästytä edelleenkään. Voisin aivan mainiosti syödä sitä välipäivätkin uuteen vuoteen saakka, mutta arvelisin kinkun loppuvan huomenna.

 

Joulu jatkukoon!