Hetkiä hiihtolomaviikolta

Piti laittaa otsikkoon, että hetkiä hiihtolomaviikolta. Kirjoitin ensin, että hetkiä hiihtolomalta, mutta siitä tuli ainakin itselleni sellainen olo, niin kuin olisimme olleet jossakin kauempana hiihtolomaa viettämässä. Tänä(kin) vuonna olemme olleet hiihtolomaviikon tiiviisti kotona, joten tarkoitus ei ole johtaa ketään harhaan:)

Hyvin sitä on aika saatu kulumaan ihan täällä Puron varresakin. Vaikka minä kyllä mietin jokaisen loman kohdalla, että olisiko kuitenkin pitänyt järjestää enemmän jotakin ekstraa niin itselle kuin lapsillekin. Jokaisen loman kohdalla tulen kuitenkin samaan tulokseen, että tämä loma meni nyt näin, eikä se huono lomaviikko ole ollut. Näin ajattelen tänäkin vuonna. Pikku-ukko-Eppu on vielä niin pieni, ettemme oikein iskämiehen kanssa osanneet edes suunnitella mitään sen ihmeellisempää ohjelmaa. Myöhemminkin ehtii...

Mitä sitten olemme touhunneet tällä viikolla? Lomaviikon "pääjuhla" vietettiin viikko sitten, jolloin juhlimme Epun kastejuhlaa. Maanantain koitettua paluu arkeen tapahtui iskämiehen osalta moottorisahan varteen tarttumalla. Hänellä tuppaa olemaan sellainen tapa, että jokaiselle lomalle on suunniteltu ja aikataulutettu iso kasa kotitöitä. Tämä tapahtuu osittain myös pakon sanelemana, sillä iskämiehen päivätyö on sen luontoinen, että normaaleina arkipäivinä hän käy kotona lähinnä nukkumassa, eikä lyhyinä iltoina kertakaikkiaan ehdi tehdä mitään ylimääräistä projektia. Toisaalta, jatkuvalle autossa istumiselle ja puhelimessa puhumiselle on täydellistä vastapainoa reipas ulkoilmamyrkytys ja ruumiillinen työ. Puulato kiittää ja täyttyy samalla. Yhtenä päivänä lounas syötiin nuotiolla. Terveellisesti makkaraa.

Lapset ovat laskeneet mäkeä niin kotona kuin koulullakin. Vaikka talvi antaa hyvät mahdollisuudet ulkoiluun ja liikkumiseen, minä ainakin odotan jo kevättä. Tiet ovat niin huonossa kunnossa, että omasta puolestani kevätaurinko saisi paistaa oikein lämpimästi ja sulattaa kaikki jäiset urat ja polanteet teiltä pois. 

Eilen liukastelin sohjon ja jään keskellä autolla merenrantaan ja kylpylään. Kyydissä neljä omaa ja yks lainalapsi. Oli rohkaisevaa kuunnella takapenkiltä poikien juttuja: "Hyvä äiti, ollaan kohta kotona ja kaikki on hengissä", "Ootko sää varma, että pysyt tiellä?". Samaan aikaan Nanna ja Emmy matkivat Putouksesta tuttua Aina Inkeri Ankeista ja keskipenkiltä kaikui kitisevällä äänellä "Voi luojaaaa, ota minut jo pois tääääältääää...." Tuli oikein "olen-turvallinen-ja-varma-kuski"-olo:D Heh.

Mutta jälleen kerran on todettava, että niin ne lapset kasvavat. Selvisin yksin viiden lapsen kanssa kylpyläreissusta ja toin kotiin saman verran väkeä kuin vein kylpylään. Vielä pari vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että olisin uskaltanut lähteä yksin edes omieni kanssa uimaan. Olihan heistä nyt kuitenkin uimataitoisia kolme ja puoli lasta, joten sikäli ei ollut hätää. Tämä puolikas oli meidän Nanna, joka näyttää viettävän enemmän aikaa veden alla kuin päällä (omasta halustaan toki). Emmy yritti opettaa Nellyä uimaan. Metodi oli "kerrasta poikki": "Ui menemään nyt. Mää piän kiinni ja päästän sitte irti." Oli mukavaa.

Nyt lähden kauppaan. Mukavaa lauantaita!