Huhtikuu jo lämmittää....

...tai näin ainakin lauletaan vanhassa koululaulussa. Puron varresa huhtikuu ei tällä hetkellä lämmitä, koska ulkona on yli viisi senttiä uutta lunta ja maisema erittäin talvinen. Ei kiva, ei yhtään kiva:( Kyllä täällä niin suuresti kevään etenemistä odotellaan, että takatalvi ei sytytä. Toivottavasti sanonta "uusi lumi vanhan surma" pitää paikkansa.

Yksi minulle esitetty postaustoive muutama viikko sitten oli kirjasuosikkien esittely. Minä tykkään suuresti lukemisesta ja aina on joku kirja luvun alla. Tällä hetkellä aikaa lukemiseen ei ole ollenkaan niin paljon kuin haluaisin, mutta aina sitä jostakin onnistuu pienen hetken nipistämään, että saa sivun tai pari luettua. En tiedä ovatko seuraavat kirjat varsinaisia suosikkejani, mutta ajattelin, että olisi hauska kirjata tänne blogiin kirjat, jotka on viime aikoina saanut luetuksi. Jäisi itsellenikin muistiin mitä on milloinkin lukenut.

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-kirjat ovat nimestään huolimatta hyväntuulista luettavaa. Mielensäpahoittaja, Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike sekä Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja ovat kaikki kolme samantyylistä, nopeaa luettavaa. Kaksi ensimmäistä on kirjoitettu lyhyitä ja toisistaan erottuvia lukuja sisältäväksi ja viimeinen on romaanimuotoon kirjoitettu kirja. Kepeästä kulustaan huolimatta kirjoissa on pajonkin mietittävää. Huumorin takana on syvällistä ajatusta elämän eri vaiheista. Jokainen löytää takuulla omasta tuttavapiiristään "mielensäpahoittajan" ja ainakin minä löysin sellaisen myös itsestäni.

"Juha Tapion tie - Ohikiitävää" on kirja, jonka olen halunnut lukea jo pitkään. Pitempään tätä blogia seuranneet tietävät, että olen suuri Juha Tapion musiikin ystävä. Tykkäsin Juha Tapion musiikista jo silloin, kun hän teki gospelia ja kierteli kitaransa kanssa seurakuntien pienissä nuorisotiloissa soittamassa. Vuosien aikana hänestä on kasvanut suuren yleisön tietoisuuteen tullut artisti, jonka sanoitukset puhuttelevat edelleen, vaikka niiden sisältö ei enää niin selkeän hengellistä olekaan. Minusta hän on enemmän Jumalan asialla tässä nykyisessä työssään kevyen musiikin parissa mitä entisessä roolissaan gospel-muusikkona.  Julkisuudessa hän on lähinnä työnsä kautta, eikä hänestä ole saatu kirjoitettua mitään suuria skandaalijuttuja, vaikka epäilemättä siihen olisi tietynlaisen lehdistön taholta ollut haluakin, aiheet ovat vain tainneet olla aika vähissä. Väkisinkin Juha Tapion julkisesta persoonasta on tullut liiankin täydellinen kuva ja ainainen "epäilevä-Tuomas" minussa miettii, eikö hänessä ole vikoja ollenkaan. 

Kirja syventää oletetusti kuvaa tästä lahjakkaasta artistista ja laulujen tekijästä. Selviää sekin, että Juha Tapio on epätäydellinen;) Selviää, että hänkin on tehnyt virheitä, eikä ole aina toiminut niin fiksusti kuin olisi voinut. Ja se on ihan hyvä. Liian hyvä ja täydellinen ihminen on rasittava. Kirja sopii mielestäni kaikille, jotka Juha Tapion musiikista pitävät. Laulujen ja levyjen nimiä vilisee tekstissä sen verran tiuhaan, että on suureksi eduksi, jos tietää edes suunnilleen millaisista kappaleista on kulloinkin kyse. Itseeni teki vaikutuksen se peräänantamattomuus, jolla Juha työtään tekee. Hän saa tehdä unelmiensa työtä, tietää sen ja osaa olla siitä kiitollinen. Minä en ole vielä tähän mennessä ollut mikään elämänkertojen ystävä. Tämäkään kirja ei tehnyt minusta mitään suurta elämänkerta-fania, mutta kirjan kohteen ollessa riittävän mielenkiintoinen, sen luki läpi helposti.

Tällaiset kirjasuositukset lauantai-iltaan. Taivaalta tulee edelleen jotakin töhnää. Saunassa on ainakin lämmintä, sinne siis.

Aprillipäivääkin vietetään tänään. Tuliko kukaan narratuksi? Minä en tietääkseni tullut, vaikka yrityksiä eri tahoilta on tullutkin:)