Hai, luoto!

Kesällä on mukavaa tehdä retkiä lähialueille. Aina ei huvita, jaksa tai muuten vain ei ole mahdollisuutta lähteä reissuun niin, että viipyy siellä päivätolkulla. Silloin kannattaa suosia lähimatkailua, sillä yllättävänkin läheltä voi löytyä paikkoa, joissa ei ole koskaan tullut käytyä tai sitten edellisestä käynnistä on puolen sukupolven verran aikaa. Päiväretkille ei tarvitse pakata autoa yli äyräittensä täyteen, joten sekin osaltaan tekee matkustamisen ja varsinkin matkaan lähtemisen helpoksi.

Puronvarren väki täydennettynä mummulan väellä suuntasi sununtaina autojen nokat kohti pohjoista. Kiemurtelimme halki kesäisten maalaismaisemien, sillä tällä kertaa aikaa oli niin paljon, että ajoimme suuria teitä (jotka olivat muuten surkeassa kunnossa) vain silloin, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa. Annan vahvan suosituksen sille, että mikäli aikataulu antaa mahdollisuuden, niin pääteiltä kannattaa poiketa pienemmille sivuteille. Nähtävää on aivan eri tavalla ja lähiseutua katselee eri näkökulmasta. 

Määränpäämme oli Oulunsalossa Hailuotoon lähtevällä lautalla. Lapsille retki Hailuotoon oli ensimmäinen laatuaan ja meillä aikuisillakin oli edellisestä kerrasta kulunut vähintänkin kakkosella ellei jopa kolmosella alkava kaksinumeroinen luku vuosia. Lautalla tuuli aika, tai oikeastaan tosi navakasti. Menomatkalla autoja oli vähän, mutta kotiinpäin tultaessa oli lähellä, ettei toinen auto jäänyt rannalle ruikuttamaan toisen päästessä lautalle. Onneksi mahduimme kuitenkin samaan kyytiin. Ei voi muuta kuin nostaa hattua hailuotolaisille, jotka päivittäin kulkevat mantereelle lossilla. Kyllähän se näin kertaluontoisesti meni ihan elämyksestä, mutta ajatus pimeästä ja märästä marraskuun arkipäivästä, jolloin töistä väsyneenä ajaa kotiin vain huomatakseen, että yllättävän ruuhkan takia myöhästyi viisi minuuttia lossista ja seuraava lähtee tunnin päästä, ei houkuttele. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla kokemuksia tällaisessta "lossielämästä", mikäli jollakin tännne blogiin eksyneellä sellaisia on.

Ajelimme luonnollisesti perille saakka eli lossirannasta Marjaniemeen. Aurinko, meri ja tuuli olivat hieno ja aika raitis yhdistelmä. Onneksi aamulla ei ollut aikaa monimutkaisten kampausten väkertämiseen, niistä ei olisi ollut mitään jäljellä:) Paluumatkalla kävimme katsomassa emuja, joista saatava öljy parantaa kuulemma lähes kaikki mahdolliset ihmisen vaivat. Koska tälle kesälle ei ole suunnitelmissa mitään eläinpuistokierrosta, arvelisin että emut pääsevät "kesän erikoiset eläimet"-listan kärkeen. Ellei sitten täällä kotokylällä pyörivä susihukkanen saa päähänsä tulla tervehtimään meitä oikein pihalle saakka...

Tänään meidän viisi kuukautta täyttävä (ajatelkaa, jo 5kk!) Eppu on ottanut eilisen reissun rasituksia takaisin ja nukkunut pitkiä päiväunia. Matkustaminen turvakaukalossa ei ollut aivan kokoaikaa pelkkää naurua tai nukkumista. Muuten matkat menivät hyvin. Olen iloinen meidän muksuista, jotka pääsääntöisesti viihtyvät autossa ja matka sujui jouhevasti. Nelly-parka viihtyi vähän turhankin hyvin, hän nukahti ja mennessämme syömään huomasimme vasta ruokapaikan ovella, että yksi puuttuu... Epun olisi pitänyt pitää Nellystä yhtä lujasti kiinni, mitä täällä kotona välillä pidetään.

Kun nyrkki on täynnä isosiskon tukkaa, silloin on mukavaa:)

Aurinkoista juhannusviikkoa kaikille!