Väsy tuli tupaan.
Kävi kylässä kutsumatta.
Tuppasi taloksi toivomatta.
Viittansa veräjälle viskasi.
Ei jäänyt porstuan perälle,
peräkamarin puolelle puhalsi.
Söi, joi, entiset kakasi.
Jokapuolelta omansa vaati.
Viipyi tovin, viipyi toisenkin.
Viipyi niin, että toisiinsa tottui.
Puolin ja toisin.
Kun viimein yönselkään lähti,
jätti viittansa muistoksi olalle.
Ennen kuin kukaan vetää mitään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, niin todettakoon vain, että Puron varresa kaikki hyvin. Joskus on vain tarpeen sanoittaa sellaistakin, mitä ei oikeastaan edes osaa sanoittaa, mutta kun kuvittaa ei osaa senkään vertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti