Joulukuun alkupuolisko, voi miten aika rientää!

"Joulu tupaan astuu, meille hymyää..." lauloimme eilen lauluyhtyeemme pienessä joulukonsertissa. Joko siellä ruutujen toisella puolen on joulu tupaan astunut? Entä onko joulu astunut mielen päälle?

Tämän vuoden joulukuu on itselleni ollut mahdollisesti eniten täynnä tekemistä sitten... niin, en edes muista. Ehkä minulla ei ole ollut näin paljon tekemistä koskaan aikaisemmin. En halua puhua kiireestä, koska sillä sanalla on tavattoman negatiivinen leima. Vaikka tekemistä on ollut paljon, se ei ole ollut millään tavalla negatiivista, päinvastoin. En myöskään voi sanoa, että työtä on ollut paljon, koska läheskään kaikki tekeminen, joka päiväni ja iltani ovat täyttäneet, ei ole ollut millään tavalla edes sukua työn tekemiselle. On vain ollut paljon kaikkea mahdollista. Ja ihan itse olen sen kaiken elämääni ahtanut. 

Niinä vuosina, kun olin kotona lasten kanssa, tuntui usein, etten saanut aikaiseksi yhtään mitään. Näin jälkikäteen tarkasteltuna taisin kuitenkin saada edes jotakin tehdyksi tai ainakin minulla oli huomattavasti enemmän aikaa kaikenlaiseen puuhaamiseen. Nyt kodin ulkopuolella töissä ollessani ovat vuorokauden tunnit tulleet vastaan: ne eivät riitä kaikkeen mihin haluaisin niiden riittävän. On ollut pakko hyväksyä, että välillä pyykkivuoren selättäminen menee joulukonserttiin lähtemisen edelle tai ruuan laittaminen on tärkeämpää kuin mieluisien joululehtien selaaminen.

No, mitäkö ovat sitten olleet ne moninaiset puuhat, jotka ovat tehneet tästä joulukuun alkupuolikkaasta hyvinkin täyden? Työ tietenkin vie ison osan arkipäivistä. Ajokelit ovat välillä olleet kohtuullisen kettumaiset, kun lämpötila on heitellyt nollarajan molemmin puolin. Liukkaan kelin päivänä ajamiseen kieli keskellä suuta on mennyt tovi jos toinenkin. Iso lovi vapaa-ajasta on kulunut myös laulaen. Eilen illalla joululaulujen täyttämä syksy sai päätöksen, kun lauluyhtyeemme joulukonsertti kokosi yhteen mukavan määrän yleisöä. Aina se on yhtä jännittävä tilanne. Kuulijoiden tehtäväksi jää arvioida miten onnistuimme. Oma fiilis illasta on kohtuullisen hyvä, vaikka toki parantamisen varaa jäi moneenkin paikkaan.

Kaikkein mieliinpainuvin tapahtuma tämän kuukauden alkupuolella on kuitenkin ollut viikko sitten ollut lomamatka miehen kanssa kahdestaan. Olimme viikonlopun Helsingissä. Kiertelimme jalat kipeiksi pääkaupungin katuja. Kävimme Senaatintorilla Tuomaan markkinoilla, ihastelimme uutta keskustakirjasto Oodia (se oli täydellinen, olisin voinut viettää siellä kokonaisen päivän), kiertelimme kauppakeskuksissa ja tietysti söimme hyvin (ja usein ja paljon). Lauantai-illan kruunasi upean artistin "välitilinpäätöskonsertti" loppuunmyydyllä Hartwall-arenalla. Juha Tapio on jäämässä keikkatauolle ja konsertti oli kooste hänen tähän astisen uransa hittibiiseistä, joita riitti kahdeksi ja puoleksi tunniksi. En edes yritä kuvailla konserttia sanoin, koska en sitä osaa. Tyydyn toteamaan, että ilta oli sydäntä sykähdyttävä, upea ja kaikinpuolin ihan mahtava:D

Ja nyt ollaan tässä, joulukuun puolessa välissä. Jouluaattoon on kymmenen päivää. Ja näin on hyvä. Joululla on jo jalka tämänkin tuvan ovenraossa ja mielessä se on enemmän ja vähemmän aina. Huomenna syttyy kolmas adventtikynttilä, joulumatka etenee.