Koronapäiväkirjat: "Kevät on tullut ja minä jatkan matkaa"

Tämän postauksen otsikko on suoraan Muumilaakson tarinoista. Muumilaaksoon tulee talvinen vieras, joka pitää erityisesti Muumimamman vaapukkahillosta ja syö sitä purkkitolkulla. Vieras opettaa Muumipeikon ja Pikkumyyn hiihtämään ja laskemaan mäkeä. Kun kevätaurinko lämmittää muumitalon seiniä, talvinen vieras kokoaa suksensa ja valmistautuu lähtemään. Hyvästien hetkellä hän ilmoittaa lähtönsä syyn: "Kevät on tullut ja minä jatkan matkaa".

Tämä postaus on toistaiseksi viimeinen koronapäiväkirjapostaus. Oma olo on samanlainen kuin Muumilaakson vieraalla: kevät on tullut ja matka jatkuu. Aloitin koronapäiväkirjojen kirjoittamisen maaliskuussa, rajoituksien ja etäelämän alkumetreillä. Halusin jättää itselleni muistiin joitakin hajanaisia ajatuksia tästä erityisestä ja eriskummallisesta keväästä, jonka toistumista en mitenkään erityisesti toivo. Nyt on kuitenkin aika katsoa eteenpäin.

Paluu lähikouluun ja lähityöhön sujui Puronvarressa hyvin. Koululaiset lähtivät mielellään kouluun ja vanhemmat mielellään lähityöhön. Pikku-ukolla otti kovimmalle siirtyminen rennosta ja täysin aikatauluttomasta kotielämästä takaisin hoitopaikkaan, mutta nyt on siitäkin selvitty. Pitkän etävaiheen vuoksi on välillä vähän epätodelllinen olo siitä, että huomenna on todellakin alkamassa koululaisten viimeinen kouluviikko. Samalla se on itsellenikin viimeinen viikko koulussa töissä, minkä jälkeen jatkan kesän ajan kakkostyössäni.

Kalenterin mukaan on kevät, mutta kylmien ilmojen vuoksi keväästä nauttiminen on jäänyt loppujen lopuksi aika vähälle. Tämän viikonlopun ihanan lämpimät päivät ovat tuoneet kesän iholle. 

Korona ei ole vielä kadonnut. Edelleen on monenlaisia määräyksiä ja rajoituksia, joiden mukaan on elettävä. Monet kesätapahtumat ovat peruuntuneet, koululaiset eivät pääse luokkaretkelle ja esikoinen valmistautuu rajoitusten reunustamalle rippileirille. Palaan koronapäiväkirjoihin silloin, kun tuntuu, että haluan kirjoittaa asioista nimenomaan tämän "pikku pirulaisen" näkökulmasta. Mutta siinä välissä on aika kirjoittaa ihan tavallisista kotoelämän asioista Puronvarresa.

En ole koskaan aikaisemmin saanut niin paljon palautetta tänne blogiin tai sitten ihan kasvotusten tai puhelimeen mitä olen näiden päiväkirjojen aikana saanut. Se on ollut tosi mukavaa. Vaikuttaa siltä, että en ole ollut pähkäilyjeni ja ajatusteni kanssa yksin. Kiitos siitä!