Tekemistä tätilässä

Saanko esitellä Leevi-lampaan.

Leeviä ja muita tätilän leluja odotettiin kovasti, kun matka Savoon varmistui.

Välillä tuntuu ihan uskomattomalta, 

miten hyvin lapset painavat mieleensä eri kyläpaikoissa olevat lelut. 

Leevistäkin meillä puhutaan lähes samalla tavalla 

kuin kenestä tahansa perheenjäsenestä:)

Mutta niinhän se on aikuisillakin, että ne asiat jäävät mieleen, 

jotka kunnolla kiinnostavat.

 

Mutta Leevi ei ole ainut tätilän lelu, joka on mieleen.

Ylitse kaikkien barbien, legojen, barbitalon, nukkien, traktoreiden yms. on:

 

 MYYMÄ alias MYYRÄ

Myyrä on mukana kaikessa mitä tehdään. 

Sille katetaan paikka ruokapöytään, sanotaan hyvää yötä 

ja ensimmäisenä aamulla se etsitään käsiin. 

Myyrän avulla voi esittää myös pienimuotoisia näytelmiä 

ja silloin tuntuu kuin Myyrä heräisi henkiin ihan oikeasti.

Kun kotiinlähdön aika koittaa, 

pihasta ei voi lähteä ellei Myyrä ole huiskuttamassa heiheitä.

Kivojen lelujen lisäksi tätilästä löytyy soitin, jota ei ihan jokaisessa taloudessa ole.

Pitäähän Myyrällä urut olla. Hyvin kävi kissanpolkka:)

No, taitaa tätä joku muukin soittaa.

 Lapset vähän arkailivat ensin koskea urkuihin, 

mutta uskaltautuivat sitten kuitenkin kokeilemaan.

Kyllä se komealta kuulostaa.

Onnea on...

mummun kirppikseltä löytämä leppäkerttu-sadetakki:)

 

Lienee turha mainita, että taas sataa.

Lisätilaa vaikka sitten ylöspäin

Täällä puron varresa asuu porukka, jolla on aina paljon tavaraa mukanaan. 

Tai siltä minusta ainakin tuntuu joka kerta, kun olemme lähdössä johonkin. 

Matkan ei tarvitse olla edes pitkä, 

kun mukaan otettavien laukkujen ja nyssäköiden määrä on huomattava.

Kun perheemme kuopus syntyi, tuli uuden auton hankkiminen ajankohtaiseksi. 

Auto löytyi aika kivuttomasti ja jokaiselle oli taas oma istumapaikka, mutta ne tavarat... Ainakaan tavaramäärä uuden perheenjäsenen myötä ei yhtään vähentynyt, 

mutta tila-autot ovat tilavia vain istumapaikkamäärien suhteen. 

Välillä tuli sellainen tunne, että kuuden hengen perheen 

ei oleteta matkustavan kovinkaan pitkälle 

ja tavaraksi riittää yksi varavaatekassi takakontissa. 

"Tuki & survo"-menetelmää käyttäen olemme saaneet tarvittavat tavarat mukaan,

 mutta matkustusmukavuudesta on ollut tinkiminen. 

Muutama viikko sitten tuli eteen tilanne, 

jonka ansiosta saimme korjattua mukavasti tilaongelmaa.

Ei muuta kuin kauppaan ja kauppoja hieromaan.

Aika kului ja tilattu tavara saapui.

Aikamoinen määrä erilaista nippeliä ja nappelia, jotka piti yhdistää toisiinsa.

Niitä väännettiin ja käännettiin, huomattiin että osa puuttuu, 

osa oli vääränlaista yms. säätöä. 

Taas tuntuu siltä, että on liikaa vaadittu, että 2010-luvulla kaikki menisi kerralla oikein. Kaupoissa "katotaan koneelta" tiedot ja niihin uskotaan kuin Jumalan sanaan, 

eikä kukaan vaivaudu ajattelemaan omilla aivoillaan.

(anteeksi vaan kaikki "kauppalaiset", jollainen myös omasta perheestäni löytyy)

Takaisin kauppaan ja osia vaihtamaan. 

Kukaan ei tietenkään ota syytä niskoilleen. 

"Tämä nyt on vaan tämmöstä".

Onneksi ei ollut mihinkään välitöntä lähtöä.

Uusien osien kanssa kotiin ja taas väännetään ja käännetään.

Nyt onnistuu paremmin.

Ja lopulta... SE ON SIINÄ!!!

Vain taivas on rajana:D Tai melkein.

Kyllä oli kiva Savonmuallekin ajella, 

kun ei sisätilat olleet kattoa myöten täyteen tupattuna.

Joskus mieli on kovasti hyvä erittäin maallisista ja materialistisista asioista.

Siskon sisustusta

olohuone

Tein lasten kanssa pienen kesäreissun Savon suunnalle ennen koulujen alkamista.

Pikkusiskoni asuu "Savonmualla" ja vietimme pari mukavaa ja aika vauhdikastakin päivää hänen ja miehensä täysihoidossa:) 

 Kiitosta vaan kaikesta!

ovikranssi

 Todennäköisesti tulen tekemään useammankin kirjoituksen tältä reissulta, 

aina vähän eri näkökulmasta. 

Nämä esillä olevat kuvat keskittyvät nyt pieniin, 

mukaviin yksityiskohtiin sisustuksessa ihan vain siitä syystä, 

että tykkään kovasti siitä tavasta, 

jolla sisko ja lankomies ovat kotinsa sisustaneet. 

basilika kasvoi hienosti keittiön ikkunan ääressä

verhotkin voivat olla mukavasti solmussa

(kuvia räpsiessä taisin muistaa siskolle mainita, että käytän näitä blogissakin ja

kun suoraa kieltoa ei kuulunut, niin sehän tarkoittaa, 

että minulla on lupa nämä kuvat julkaista... eikö vain? :D)

vessan pikku yksityiskohta

Oma kotini on harvoin siinä kunnossa, että sieltä voi ottaa mitään ns. "sisustuskuvia". 

Ja muutenkaan en saa kunnolla kiinni ajatuksesta, 

että oikein urakalla rupeaisin täällä esittelemään omaa kotiani ja sen sisustusta.

tuulikaapissa

Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi, 

tykkään katsella muiden blogeista kauniita kuvia erilaisista kodesta, 

jotka on puettu milloin vuodenaikojen, 

milloin taas jonkun tietyn juhlan mukaan.

  Uusia ideoita tulee itsellekin mieleen 

ja vaikka ne eivät aina toteutusasteelle päätyisikään, 

niin silmä lepää pois omista sotkuista.

tuulikaapin nurkkaa

Isoäidinneliöistä virkattu torkkupeitto on äidin tekemä

saunassakin käytiin

 Kuvien asettelu ei nyt oikein onnistu, joten olkoot sitten miten sattuu.

Pitäisiköhän sitä itsekin vähän ruokota paikkoja täällä omassa huushollissa?

Sateen hämyssä saunassa

Tänään on taivas antanut sadettaan ja minä olen kiristellyt hermojani.

 Liekö sitten syy tuossa matalapaineessa, 

mutta päätä tuppaa särkemään 

ja kun siihen lisätään vielä lasten iltaa kohti yhä lisääntyvä kötinä, 

niin ihan koko aikaa en ole jaksanut aurinkoisesti hymyillä.

Vaikka taivas onkin ollut harmaa koko päivän,

kahden sateen välissä on ollut muutama sellainen rako,

että jälkikasvun on saanut työnnettyä pihalle vähän tuulettumaan.

Jos lapsilta kysyttäisiin, he varmasti menisivät sateella mielelläänkin ulos lääräämään, mutta tänään en jaksanut märkien vaatteiden kasoja missään.

Onneksi siskoni, lasten täti, on ollut meillä käymässä. 

Muuten olisi matalapaine voinut vaihtua pysyväksi ukkoseksi tässä huushollissa.

Nyt olo on jo parempi, kiitos särkylääkkeen ja Pikku Kakkosen (=talossa rauha tunnin ajan).

Jos saisin päättää, mitä tällaisena sateisena iltana tekisin, 

niin yksi parhaimpia asioita on mielestäni saunominen. 

On jotenkin tosi tunnelmallista,

 kun kiukaan alla rätisee tuli, 

ulkona hämärtää ja sadepisarat rummuttavat kattoa ja ikkunoita

 ja tuulikin ehkä hieman humisee pihan puissa. 

Se hetki, kun saa istahtaa kaikessa rauhassa lauteille,

 talon äänet ovat hiljenneet lasten mentyä nukkumaan ja saa vain olla,

 on hyvää tekevä hetki. 

 

Tämä ovi johtaa saunaan.

Kuva on otettu heinäkuun alkupuolella, 

hyvin samanlaisena sateen hämyisenä iltana kuin tämä ilta tulee olemaan.

Sauna löytyy mieheni mummulan pihalta,

 jossa vanhan navetan päädyssä on talon sauna. 

Sisäsauna on rakennettu taloon myöhemmin, 

mutta onneksi isännällä ja emännällä oli viisautta jättää vanha sauna paikoilleen. 

Se on ihana, vanha ja tunnelmallinen ulkosauna. 

Juuri sellainen hämysauna, 

jonka voisin tänä iltana kuvitella lämmittäväni, 

jos sellaisen omistaisin.

Tämä polku johtaa saunalle.

Sateesta märkä ruoho tuntuu kivalle jaloissa, 

kun iltahämyssä hipsii omalle saunavuorolleen:)

Saunan jälkeen päivän kitinät ja kötinät asettuvat omaan mittakaavaansa. 

Eipä se nyt niin kamalaa ollutkaan.

Hämyisää perjantai-iltaa!

Mutakakkua

Koska edellinen postaus koski kahvia, niin nyt sitten vuorossa vähän kahvileipää.

 Tällä kertaa ihan oikeasti syötävää mutakakkua, eikä mitään velliä hiekkalaatikolta.

Kakkua ei juuri kuvassa taustasta erota, mutta hyvää se oli. 

 

Ohje tähän Dajm-kermalla peitettyyn suklaakakkuun löytyi 

Leivotaan-lehden numerosta 2/2012.

 

Kakku

200g voita

200g tummaa suklaata

4 kanamunaa

2 dl sokeria

2½ dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

 

Dajm- kermavaahto

2½ dl kuohukermaa

1½ rkl kaakaojauhetta

1½ rkl tomusokeria

2 tuplapakkausta (a' 56g) Dajm-suklaata

1. Voitele pyöreä, halkaisijaltaan 22cm irtopohjallinen kakkuvuoka.

Aloita taikinan tekeminen sulattamalla voi kulhossa mikrossa tai liedellä kattilassa. Taita suklaa pienemmiksi paloiksi, lisää palat lämpimään voihin ja sulata varoen. Sekoita voi ja suklaa tasaiseksi seokseksi ja jäähdytä hiukan.

2. Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti, lisää joukkoon suklaaseos. Sekoita vehnäjauhot ja suola keskenään ja lisää taikinaan. sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja kypsennä 200 asteessa uunin alaosassa 14-15 min. Jäähdytä kakku kunnolla ja pidä sitä mielellään vielä yön yli jääkaapissa.

3. Irrota kakku vuoasta. Vaahdota kerma, mutta älä vatkaa sitä liian kovaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon sihdin läpi kaakaojauhe ja tomusokeri. Murskaa Dajm-suklaat rouheeksi ja kääntele kermavaahtoon. Levitä vaahto kakun pinnalle ja koristele Dajm-rouheella.

Mutakakunhan tulee jäädä sisältä hieman raa'aksi, 

joten löysää sisustaa ei kannata säikähtää.

Tämä kakku oli helppo ja aika nopeakin tehdä. 

Ohjeissa voi hyvin "oikaista" eli mitään vahinkoa ei tullut, 

vaikka kuivia aineksia ei sekoitettukaan erikseen, eikä mitään sihdattu taikinaan:)

Näinkin voi käydä:)

Kuppi kahvia aamutuimaan.

AAAAAAAAAATTTTTSSSSSSSHHHHIUUUU!!!!!!!!! (=aivastus)

 Mitä tästä opimme?

Ei kannata aivastaa, juoda kahvia ja syödä tuttia yhtä aikaa.

Hyvää elokuun alkua kaikille!