Saanko esitellä Leevi-lampaan.
Leeviä ja muita tätilän leluja odotettiin kovasti, kun matka Savoon varmistui.
Välillä tuntuu ihan uskomattomalta,
miten hyvin lapset painavat mieleensä eri kyläpaikoissa olevat lelut.
Leevistäkin meillä puhutaan lähes samalla tavalla
kuin kenestä tahansa perheenjäsenestä:)
Mutta niinhän se on aikuisillakin, että ne asiat jäävät mieleen,
jotka kunnolla kiinnostavat.
Mutta Leevi ei ole ainut tätilän lelu, joka on mieleen.
Ylitse kaikkien barbien, legojen, barbitalon, nukkien, traktoreiden yms. on:
MYYMÄ alias MYYRÄ
Myyrä on mukana kaikessa mitä tehdään.
Sille katetaan paikka ruokapöytään, sanotaan hyvää yötä
ja ensimmäisenä aamulla se etsitään käsiin.
Myyrän avulla voi esittää myös pienimuotoisia näytelmiä
ja silloin tuntuu kuin Myyrä heräisi henkiin ihan oikeasti.
Kun kotiinlähdön aika koittaa,
pihasta ei voi lähteä ellei Myyrä ole huiskuttamassa heiheitä.
Kivojen lelujen lisäksi tätilästä löytyy soitin, jota ei ihan jokaisessa taloudessa ole.
Pitäähän Myyrällä urut olla. Hyvin kävi kissanpolkka:)
No, taitaa tätä joku muukin soittaa.
Lapset vähän arkailivat ensin koskea urkuihin,
mutta uskaltautuivat sitten kuitenkin kokeilemaan.
Kyllä se komealta kuulostaa.
Myymä ja Leevi tovereineen lähettävät kovasti terveisiä puronvarren poppoolle! Tätilän emäntä suosittelee lämpimästi Stieg Larssonin Milleum-trilogian elokuvia, jotka pikkuveli toi käydessään lainaan. Erinomaisia olivat! Mukavaa alkavaa viikonloppua! toivoo Myyrä + muut
VastaaPoistaKiitos vinkistä. Syyspimiät illat lähestyy ja jotakin kahtottavaa täytys löytää.
PoistaTätilä!!! :D loistava sana. Kyllä oli suloinen lammas, ja myyrä, mutta myyrää en nähnyt, ku käytiin Savon suunnalla :)
VastaaPoistaEikös vaan ookkin aika kuvaava sana:) Myyrä oli varmaan mustikassa silloin, kun kävitte. Tai sitte se on vähän ujo;D
PoistaVoi kun suloisia leikkikavereita tätilässä! Meillä on viime aikoina varsinkin pojan suosikkilelu ollut kirppikseltä löytynyt taskulampun näköinen hilavitkutin, jossa lampun paikalla on muutama eripituinen naru ja narujen päissä pienet lamput. Kun nappia painaa, alkaa lamput naruineen pyöriä ja syntyy semmoinen ympyrämäinen valokuvio. Mutta voi, siitä on nyt patterit loppu. Tämmöisiä en muuten niin leluina suosi, mutta kirppikseltä tapaan vähän matalammalla kynnykselle napata leluja mukaan, jos ei maksa paljoa, eikä sitten niin harmita vaikka eivät kauaa kestäisikään. Löysin muuten hiljattain myös piikkisiili-pelin kirppikseltä, se on aika hauska!
VastaaPoistaMeilläkin on Piikkisiili-peli ja tykätään siitä kovasti. Mulla sama juttu noitten kirppisten lelujen suhteen, että on helppo luvata kirppikselle mennessä jokaiselle joku pieni juttu. Eivät kuitenkaan maksa montaa euroa/senttiä. Tavaraa kertyy sillä lailla luvattoman paljon, mutta toisaalta, niitä voi sitten jostakin päästä heittää menemään tai antaa eteenpäin, kun eivät oo paljoa kustantaneet.
PoistaTätilä kuulostaa hyvältä :) Tuo lammas on ihan mielettömän ihana ja sulonen :) Haaveilin kans jossain vaiheessa I tuollasta. Mutta totesin et se olis liian haluttava meidän nelijalkasille. Nyt odottaa alakerrassa vanha keinuhevonen joka mun pitäis saada käsiteltyä, että I sais sen käyttöön. Sen puuhevosen on pappa löytänyt Porvoon kirpputorilta :), kun kerran täälä olivat käymässä. Kovaa vahvaa puuta joten se ei luulis noita nelijalkasiakaan kiinnostavan. Mutta töi lammas on niin söde, ai että :)
VastaaPoistaParasta tuossa lampaassa on se, että sillä uskaltaa ihan oikeasti myös ratsastaa. Meijän puukeinuhevonen on hajalla. Hyvä, että tuli puheeksi, niin voin hiillostaa isäntää sitä korjaamaan. Pienempi E vois sillä kohta ihan hyvin kiikkua.
Poista