Trangiaruokaa

Olen joskus aikaisemmin jo maininnut, että miehen sisko on tällä hetkellä armeijassa. Alikersantti-täti tuli viime viikolla käymään ja toi tullessaan armeijan muonapussin. 

Jos emme tuntisi toisiamme monen vuoden ajalta, 

tällainen "omissa ruuissa" oleminen olisi voinut tulla tulkituksi 

jonkinlaisena kannanottona talon tarjoiluja kohtaan. 

Haluan uskoa, että siitä ei kuitenkaan ollut kyse, 

vaan rouva Alikersantti halusi testata uutta trangiaansa:)

Tulipa siinä samalla ruoka koko porukalle.

Monenmoista muonaa sieltä armeijan pussista löytyikin. 

Tässä on tulossa jonkinlainen versio tomaattipastasta (tai jotakin sen suuntaista). 

Lapset eivät olleet mitenkään innoissaan ruuasta, 

jännää oli lähinnä sen valmistaminen. 

Mutta kyllä tätäkin jokainen söi, tai ainakin maistoi.

Itse huomasin palaavani muistoissani monien vuosien taakse, 

omaan partioaikaan, jolloin leireillä tai retkillä laitoimme trangialla ruokaa. 

Olinkin kokonaan ehtinyt unohtaa sen tuoksun, joka tulee, kun trangia sytytetään.

Se on hyvä tuoksu ja toi monia muistoja hyvinkin vahvasti mieleen.

 

Rehellisyyden nimissä on sanottava, 

että ei tuo armeijan ruoka mitään viiden tähden gourmettia ollut.

Uskoisin kuitenkin, että se maistuu paremmalta, 

jos sen syö kannon nokassa istuen metsässä,

 mitä keittiön pöydän ääressä oikealta lautaselta.

 Raitis ilma antaa hyvän ruokahalun lisän.

Trangian paistinpannu jäi tällä kertaa testaamatta, 

mutta pitäähän sitä jättää jotakin seuraavalle kerralle.

Liian pian alikersantti-täti joutui taas lähtemään kohti saaristoa. 

Nähtäväksi jää, seuraavatko meidän tytöt tätinsä esimerkkiä Isänmaan palveluksessa...