"Kirje Joulupukille"

"Olen pienin sisarista, nimeni on Nelly

hyörin, pyörin toisten tiellä aina kaikkialla.

Kuopukseksi kutsutaan ja äidin nassikaksi,

mahdankohan koskaan tulla tuumaa suuremmaksi?

Hiukan ikävää on olla aina toisten tiellä,

rakas Pukki, tarvitsetko pientä piikaa siellä?

Korvatunturilla kyllä työtä mulle riittää,

ahkeruudestahan äiti usein mua kiittää.

Joulupukin parran harjaan, Muorin tukan suorin.

Talouttakin taidan, vaikka olenkin mä nuorin.

Joululahjapaketteja ahkerasti käärin.

Ethän sentään, Joulupukki, ymmärrä mua väärin?

Ethän luule, että pyydän liikoja nyt sulta?

Olen äidin nassikka ja isän kuopus kulta.

Hiukan ikävää on olla aina toisten tiellä,

rakas Pukki, tarvitsetko pientä piikaa siellä?"

(sävel:Jussi Chydenius, sanat: Ester Ahokainen)

terveisin, Nelly 11kk

"Nyt loistaa kolmas kynttilä,

niin kirkas kutsuva.

Oi, kohta meille Kuningas

jo syntyy tallissa."

 

Hyvää kolmatta adventtia!

Kuinka monen ohjelmaan kuuluu illalla Kauneimmat joululaulut-tilaisuus?

Minä olen ainakin menossa tähän lähelle kotokylän kirkkoon joululauluja laulamaan. Varmaan joku lapsista lähtee myös mukaan.

Mies lupasi osallistua jäämällä ainakin kahden pienimmän kanssa kotiin:)

Tontut ovat liikkeellä

Eipä tullut tästä joulukalenterista ihan jokapäiväistä, kun eilinen jäi välistä:)

Kahdet joulujuhlat lähes yhtä aikaa pitivät puron varren väen touhussa iltaan saakka.

Mutta mukavaa ja jouluista oli.

Lapset ovat kuulemma jo kovasti nähneet tonttuja liikkeellä:)

Vaikka tontut eivät joulun tärkein asia olekaan 

ja varsin kaukana joulun perussanomasta,

en pidä minään kovin suurena syntinä sitä, 

että tontut ja Jeesus viettävät yhteistä juhlaa.

Kuvien tontut on kuvattu lasten mummulassa.

Parhaat joulukoristeet -olivat ne sitten tonttuja tai jotakin muuta- 

taitavat olla ne koristeet, joilla on jo elettyä elämää takana.

 Miten mukavalta tuntuu avata joulukoristelaatikko 

ja nähdä samat, vanhat, ehkä jo hieman kärsineet koristeet 

ja laittaa ne samoille tutuille paikoilleen, jossa ne ovat aina olleet.

Oma mummuni on tehnyt tämän tontun. Tämä taulu on ollut minulle aina olemassa eli ikää sillä reilut kolmisenkymmentä vuotta. Mutta eihän se vielä tontulle ole ikä eikä mikään:)

Muistan, kun ensimmäistä kertaa laitoin joulua ihan omaan kotiini

 lapsuudenkodista muuttamisen jälkeen. 

Silloin ostin muutaman joulukoristeen ja tuntui jotenkin oudolta, 

koska niillä koristeilla ei ollut vielä minkäänlaista tarinaa.

Onneksi vuosien myötä oman kodin joulukoristeille on myös kertynyt historiaa 

ja nyt tuntuu mukavalle kuulla lasten puhuvan, 

että "tämä koliste on ollut meillä aina".

Kuvassa oleva tonttujen talo on minun mielestäni mummulan joulukoristesarjassa 

ns. "uutta aikaa", mutta Emmy on viiden joulun vankalla kokemuksella sitä mieltä, 

että tonttutalo on ollut mummulassa aina 

ja sen paikka on mummulan valkoisen lipaston päällä. Piste.

Huomenna käydään jo kohti kolmatta adventtia.

Olkaahan kiltisti, tontut ovat liikkeellä...

Kolmannestatoista luukusta löytyy... lumiukkosoppaa

Tämän joulun alla olen innostunut värkkäilemään lumiukkosoppaa.

Itse törmäsin soppaan ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten, 

kun saimme serkultani jouluterveisenä soppa-ainekset.

Tämän vuoden kimmokkeen soppapussien tekemiseen sain eräästä joulublogista 

(jonka nimeä en enää muista) 

ja kun kaikki ainekset löytyivät kauppareissulla 
(joskaan ei ihan tuosta kotokylän kaupasta, vähän kauemmas piti mennä), 

päätin tehdä lumiukkosoppaa koulun myyjäisiin.

Idea ei ole omani, eikä minulla ole mitään tarvetta sitä pelkästään itselläni pitää.

Tässä teille vinkit lumiukkosopan keittoon:

tarvikkeet:

- pusseja (0,5l minigrip-pussit sopivat hyvin)

- lautasliinoja

- kaakaoannospusseja

- karkkikeppejä

- suklaakarkkeja

- vaahtokarkkeja

- joulupaperia niitattuna "pussinsulkijaksi"

Tarrapaperille tulostin "otsikon" ja runon:

"Kun pakkanen ulkona otettaan kiristää,

lumiukkosoppa tää mieltäsi piristää.

Ensin kuumaan veteen liemi keittele

ja kuivatut lumipallot mukaan heittele.

Lopuksi vielä kunnolla lumiukon

kävelykepillä sekoittele.

Soppa lämmitää ja ilostuttaa mieltä,

saat näyttää pakkasukolle kieltä."

Se, kuinka monta karkkia, karkkikeppiä tms. pussiin laittaa, 
on tietysti jokaisesta itsestään kiinni.
Itse taisin laittaa kolme suklaa- ja kolme vaahtokarkkia, sekä yhden karkkikepin.

Herkkuhetki on valmis.

Ei muuta kuin lumiukkosopan keittoon:) 

Niin, tänään on myös Lucian päivä. 
En vain oikein osaa mitään siitä Luciasta kirjoittaa, niin sivuutan sen nyt täysin. 
Onneksi monen muun joulublogeissa on ollut Lucia-aiheisia päivityksiä munkin edestä;)

12.12.12 klo 12.12

Kahdestoista luukku puron varren epävirallisessa joulukalenterissa 

pitää sisällään kysymyksen:

Missä olit tai mitä teit tänään historiallisena hetkenä eli

12.12.12 klo 12.12?

Emmyn metsästä hakemat ja koristelemat havunoksat. Neulasia keittiö täynnä, mutta voi miten hyvält ne tuoksuvat.

 Oma vastaukseni on tylsä.

Minulta nimittäin meni aika tavalla ohi koko historiallinen hetki.

Olimme tyttöjen kanssa ulkoilemassa ja lopettelin noihin aikoihin lumitöitä.

Siitä ei riitä kovin paljon historiankirjoihin kirjoittamista.

Joulukuuta on kulunut 12 päivää ja saman verran on aikaa jouluaattoon.

Ulkona sininen hetki on hiipinyt paikalle.

Tekisi itsekin mieli hiipiä pihalle, 

mutta nyt kutsuu ruuanlaittopuuhat.

Ei päätä palele

Välillä vähän vaatteista...

Kun pakkanen on alkanut paukkua, 

tytöt ovat saanet söpöstellä uusissa Hello Kitty-karvalakeissaan.

Mummu oli löytänyt lakit viime keväänä alesta siinä vaiheessa, 

kun lumet olivat jo kovaa vauhtia sulamassa. 

Niinpä lakit ovat nyt upouudet ja kovasti käyttäjiensä mieleen.

Koska meillä lasten vaatteet ovat isolta osalta 

kirpputoreilta tai muuten kierrätyksen kautta tulleita, 

tytöillä on vain vähän samanlaisia vaatteita. 

Oikeastaan vain jotkin mummun tekemistä neuleista ovat samanlaisia. 

Nämäkään lakit eivät ole saman värisiä, mutta muuten sopivat kivasti yhteen. 

Välillä on kiva pukea lapset yhtenäisiin vaatteisiin. 

En kuitenkaan lähde siihen, että jos ostan yhdelle vaatteen, 

niin sitten pitää saada heti toisille saman tyyliset.

Liian usein on käynyt niin, 

että jos olen oikein yrittänyt laittaa lapsille kauniisti saman tyylisiä vaatteita päälle 

esim. johonkin lähdettäessä, 

niin lopputulos on se, 

että joku ehtii kuitenkin kaataa päälleen jotain, 

vaippa vuotaa tms. 

ja lähdön hetkellä vaatteet ovat sitten mitä on kaapista sattunut käteen osumaan. 

Mutta pääasia kai lienee, että jonkinlainen loimi aamulla päälle vedetään:)
Pappani tapasi sanoa, että hyvä hevonen näkyy vähän huonommankin loimen alta.

p.s. Kierrätysvaatteista huolimatta tai ehkäpä juuri siksi, 
olen tyytyväinen meidän neitokaisten vaatevarastoon. 
Mieluisia asuja löytyy isommille tytöille ja pienin tyytyy vielä siihen, 
mitä äiti valitsee.

Kymmenes luukku, kaksi viikkoa jouluaattoon:)

Tästä päivästä alkaa oikeastaan se kaikkein tiivein 

(kirjoitetaanko se noin? tiivis, tiiviimpi, tiivein...?) 

joulun odottamisen aika.

Lasten suusta on kuulunut jo useampaan kertaan, 

että "milloin se joulu oikein on?". 

Lapset tietysti tarkoittavat jouluaattoa, 

vaikka itse yritän elää ja opettaa niin, 

että joulu on muutakin kuin yksi päivä vuodessa. 

Minusta joulu tai paremminkin joulun aika on jo nyt.

Jouluaatto toki on se suurin helmi joulun helminauhassa (ainakin lasten mielestä), 

mutta senkin jälkeen joulu vielä jatkuu.

Joskus tuntuu, että ihmiset kovasti odottavat joulua 

ja valmistelevat sitä lokakuusta lähtien, 

mutta sitten kun pitäisi elää sitä joulun aikaa, 

niin se jätetään välistä kokonaan. 

Joulukoristeet kerätään pois aaton jälkeen ja joulu loppuu siihen. 

Senkin ymmärtää, jos ei ole mikään ns. jouluihminen, 

mutta että ne todelliset Jouluihmisetkin isolla J:llä

 lopettavat joulun vieton juuri silloin, kun se on. 

Kukin toki tyylillään, ihan vapaasti, 

mutta eikö sitä kannattaisi nauttia siitä juhlasta, 

jota on hartaasti odotettu ja johon on vaivaa nähty ja valmistauduttu,

koko rahan edestä?

No, mitä minä tämmöisiä nyt miettimään?

Jokainen tehköön niin kuin haluaa.

Itse yritän muistaa nauttia valmistautumisen lisäksi myös siitä itse juhla-ajasta.

Omenahilloa, njam!

Tämä päivä on minulle muutakin kuin "14 yötä aattoon-päivä":)

Odottamatta saadut lahjat, viestit ja puhelut 

ovat ilostuttaneet minua jo viikonlopun aikana. 

Keski-pohjalaiset körttisukat ja kirjanmerkki

Kuvissa itse tehtyjä lahjoja. 
Kaikista riittää iloa tämän päivän ylikin.
Ikäkriisiä en suostu potemaan.
Vaikka tämä voi joillekin nuorille tulla kauhistuksena, 
niin pakko paljastaa, että tässäkin isässä voi elää 
(jopa täydemmin mitä silloin nuorempana):D