Mantsikan möllyköitä

sanoi aikoinaan Pelle Hermannikin.

Ja nyt niitä taas tulee:

Meidän oma mansikkamaamme on hyvin pieni ja vähäsatoinen.

Toistaiseksi sieltä on löytynyt kuusi kypsää mansikkaa 

ja ne on tarkasti jaettu poimijoiden kesken.

Mummulan mansikkamaa on tuottoisampi, 

joten muutama mansikka säilyi kuvaan asti.

 Kasper ja Nelly kunnostautuivat poimijoina sen verran tehokkaasti,

että toiveissa on, ettei mummun tarvitse 

ihan jokaista mansikkaa kipeällä selällään köykkiä.

Mansikassa maistuu kesä, aurinko ja kaikki hyvä.

Täällä kotokylällä pyörähti kotiseutuviikko käyntiin

ja päivä on mennyt hupaisasti kylän pinnassa.

Eiköhän sitä ensi viikon aikana jotakin blogattavaakin löydy,

kunhan vain ehdin napata kameran mukaan vaihtuviin tilanteisiin.

 Tänään löytyi jotakin pientä lastenvaatekirpparilta,

ihastelimme koiria, lapset pääsivät talutusratsastukseen, söimme hyviä hamppareita 

ja päivän taisi ainakin Kasperin osalta kruunata pienimuotoinen "ilmaveivikoulutus".

Tämän näköiseksi pitäisi kuulemma salibandymaila saada

ja sitten ei muuta kuin veivaamaan.

Lauantai-illan rattoja kaikille!

Juhannusreissulla osa III: "Topakasti tekemistä"

Viimeinen osa juhannusjatkokertomuksesta.

Syömisen lisäksi ehdimme tekemään vähän muutakin.

Serkukset päättivät pistää rakennusfirman pystyyn,

eikä mennyt kovinkaan pitkään,

kun pihan perällä komeili hieno maja.

 Tammi sai luovuttaa osan lehdistään lattiamatoksi

ja leikkimökki tyhjeni tavaroista,

jotka siirrettiin väliaikaisesti uuteen majaan.

 Olipa majassa postilaatikkokin:)

 Teimme jäätelönsyöntiretken läheiselle ulkoilualueelle,

josta löytyi terveisiä jääkaudelta: pirunpelto.

En muista, että olisin vastaavanlaisen pellon reunassa ennen seisonut.

Samaiselta alueelta löytyy myös Suomen suurin keihäs:

 Liekö joku jättiläinen sen siihen kiukuspäissään iskenyt.

Ja koska kaikki hyvä loppuu aikanaan,

niin sunnuntaina oli aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata kotia kohti.

Melko suoraan kotiin mentiin,

ainoastaan yksi "pieni" keikkaus keskelle peltoa rakennettuun huvipuistoon sallittiin...

 Arvaatte varmaan, ettei kuvaaminen ollut päällimmäisenä mielessä,

kun jokainen lapsi halusi yhtä aikaa eri laitteeseen.

Meillä oli hurja ja hurjan hauska päivä huvittelemassa:)

Osa voitti pelkonsa ja meni sellaisiin laitteisiin,

joihin ei ennen ollut uskaltanut.

Osa pitäytyi niissä vempeleissä,

joissa on oltu ennenkin.

Yksi serkuista pääsi ensimmäistä kertaa kieputtimiin

ja pieninkin jaksoi paljon paremmin mitä vuosi sitten.

Tämmöinen oli puronvarren väen juhannusreissu.

p.s. Autossa kuunneltiin mennen tullen Noita Nokinenää, suosittelen.

Juhannusreissulla osa II: "Serkkula"

Jatkokertomus juhannusreissusta jatkuu...

Etelä-Pohjanmaan pääkaupunki jäi taakse ja matka jatkui vielä tunnin verran.

Aurinko paistoi ja maisemat olivat parasta,

mitä Suomen kesästä voi löytää.

Vihreää ja vehreää joka puolella.

Tänä vuonna juhannusta todella voi sanoa keskikesän juhlaksi.

Joskus on tuntunut siltä, 

että juhannuksen saapuessa kesä ei ole saapunut vielä ollenkaan.

Tätilän virikkeet tekivät tehtävänsä ja yksi jos toinenkin uuvahti matkalla.

Huomatkaa erittäin ergonominen nukkuma-asento.

Niskatyyny?

"Mää en taho."

Päätepysäkki oli serkkulassa.

Pihalla temmelsi kuusi pellavapäätä, joilla kaikilla on suuri ääni.

Pyörällä rälläilyä, kiikkumista, muutama kaatuminen, 

hiekkalaatikko, leikkimökki, majan rakennusta... tekemistä riitti.

Kivat raparperilaatat yläkuvassa ovat serkkulan äidin tekemät.

 Juhannusaattoiltana teimme jotakin hyvin poikkeavaa eli grillasimme;)

Syömäpuoli tuli kyllä hoidettua sen verran tehokkaasti,

että loppukuu saakin mennä huomattavasti kevyemmällä tankkauksella.

 Elämän pieniä iloja:

serkun kanssa jaetut viinirypäleet.

Jatkoa seuraa...

Juhannusreissulla osa I: "Etelä-Pohjanmaan pääkaupunki"

Heipä vaan jokaiselle täällä blogissa vierailevalle!

Joko juhannusjutut kyllästyttävät?

Niin tai näin, 

aion tallentaa tänne meidän perheen juhannusretken

ja vieläpä monessa osassa:D

 

Saimme kutsun juhannuksen viettoon lasten serkkujen luo Etelä-Pohjanmaalle.

Matkan varrelle sattui sopivasti osumaan alikersantti-tätin koti 

ja täti lupasi kokkailla meille jotakin syömistä.

Toinenkin täti oli paikalla, 

joten luvassa oli oikein sukulounas:)

 

"Jotakin syömistä" tarkoitti tässä tapauksessa määräämätöntä määrää hyvää ruokaa. Allekirjoittaneen mieltä lämmitti erityisesti se,

 että minua ajatellen oli keitetty uudet perunat ja ostettu silliä ja sipulia.

 Mikä onkaan parempaa?

Oikeita kesän makuja.

Ja niin hyvää.

 

 Jälkiruuaksi mansikkakakkua ja tuulihattuja.

Aina vaan paranee.

Parvekkeella riitti ihmeteltävää kaikille.

Nelly kunnostautui huutelemalla alhaalla kulkevien koirien perään.

Kaiteen raoista kurkistellessa kaikki näyttää takuulla normaalia jännemmältä.

Alikersantti-täti on tehnyt parvekkeestaan oikean hyötypuutarhan.

Emme onnistuneet edes pudottamaan yhtään ruukkua,

vaikka parvekkeella kävi välillä aikamoinen kuhina.

 

 Kuhina jatkui makuuhuoneen puolella,

jossa tätin sänky myllättiin niin maan perusteellisesti sekaisin.

 Parin tunnin automatka istumisineen tekee tehtävänsä

ja ylimääräistä virtaa riittää.

Hyvin syöneinä ja enimmät höyryt ulos päästäneinä matkamme jatkui vielä tovin,

mutta siitä sitten ensi kerralla.

Kesäkuun viimeinen viikko on alkanut.

Hyvää viikkoa sinulle!

Hyvää juhannusta!

Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et.

Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.

Eino Leinon runoelmasta

Hymyilevä Apollo

Hyvää juhannuksen aikaa jokaiselle puron varresa vierailevalle!

Tiedän, että kävijöiden joukossa on paljon sellaisia, 

jotka ovat töissä koko juhannuksen.

Osaa taas koko juhannus ei voisi vähempää kiinnostaa.

Jollekin juhannus tarkoittaa yksinäisyyttä ja kipeyttä.

Toiset mökkeilevät, sukuloivat, seikkailevat, tapaavat ystäviä,

lepäävät, lukevat, grillaavat, ovat vain.

Mitä sitten teetkin, 

katso välillä suvitaivaalle.

Se kaareutuu meidän kaikkien ylle.

Kattilakaappi

on yllätyksiä täynnä.

Koskaan ei voi tietää mitä pitää sisällään tuo alati sotkuinen,

mutta tuikitarpeellinen kaappi,

johon "tuki & survo"-menetelmää käyttäen tavarat tungetaan.

 Tällä kertaa barbit olivat uimassa Pentikin piirakkavuuassa.

Aika rennolta tuo näyttää:)

8 vuotta

päivänsankarin talopiirrustus parin viikon takaa

Aamusta iltaan touhua täynnä on pienen pojan päivä.

Vauvasta koululaiseksi varttunut.

Tietää tekniikasta enemmän kuin äitinsä.

Kengänkooltaan kuljemme suunnilleen samoissa.

Miettii, pohtii ja herkästi aistii tunnelmat ja mielialat.

Samaan aikaan kohellusta kuin sillä kuuluisalla päättömällä kanalla.

 Elämä yhtä suurta seikkailua.

Paljon onnea Kasper, 8 vuotta!

paita kevään me&i-mallistoa

p.s. "Pakko" mainostaa tuota paitaa,

koska se on yksi niistä äärimmäisen harvoista vaatekappaleista,

jotka on meille uutena ostettu.

Kivan näköinen, 

mutta kaksi sormen mentävää reikää komeili helmassa 

yhden (!) käyttöpäivän jälkeen...

Ja valitettavasti nyt ei voi syyttää valmistajaa.

 Pitänee yrittää suhtautua niihin elämänmerkkeinä.