Todennäköisyyslaskentaa

Kun joskus viime vuosituhannen puolella olin lukiossa,

tykkäsin matikan tunneilla todennäköisyyslaskuista.

Jostakin käsittämättömästä syystä ne olivat minusta hauskoja 

ja koin ne myös aika helpoiksi

 -yleensä.

Nyt en muista enää yhtään, miten todennäköisyyslaskuja laskettiin.

Jos minun olisi pitänyt kaksi kuukautta sitten ratkaista 

seuraavanlainen todennäköisyyslasku, 

olisin silmää  räpäyttämättä uskaltanut sanoa, 

että tulos ei voi olla kovinkaan paljon yli yhden prosentin, 

voisi jäädä jopa sen alle.

Vai mitä sanotte tästä:

Mikä on todennäköisyys, 

että keskiviikkona lokakuun 9. päivänä

 PeePee syö herkullista pitsaa Seinäjoen Rossossa noin klo 21? 

Sitä ennen hän on nauttinut puolitoista tuntia 

Seinäjoen ja Vaasan kaupunginorkestereiden konsertissa 

Harry Potter-elokuvien musiikista. 

Konserttiseuranaan hänellä on alikersantti-täti 

ja pitsalle tulee mukaan PeePeen Liedossa asuva serkku.

Elämä on yllätyksiä täynnä.

Eilen illalla tämän laskun tulos oli täydet 100%.

p.s. Kamera unohtui kotiin... 

Ja varmuuden vuoksi tiedoksi heille, 

joille Suomen kartta ei ole ihan tuttu:

Puron varsi, Seinäjoki ja Lieto mahtuvat samalle kartalle vasta, 

kun siihen on piirretty 550km pitkä viiva...

Viikonloppua kuvin ja sanoin

Pitkästä, pitkästä aikaa olimme viikonloppuna 

kolmen maakunnan rajalla sijaitsevassa mummulassa. 

Lasten serkut ynnä "sekalainen" joukko setiä ja tätejä olivat myös paikalla, 

joten tunnelma oli tiivis, äänekäs ja kaikinpuolin runsas

(ja tämä on sanottu kaikin mahdollisin positiivisin fiiliksin).

Kun liikkeelle lähdetään aamusta, ehditään päivässä tehdä paljon asioita.

 Puusavottaa aloitettiin isolla joukolla,

se päätettiin kovasti kutistuneella joukolla.

 Kummitytön nimpparikakku näytti ja maistui hyvältä.

 

Majan rakennus sujui "yksi naulaa, kolme neuvoo"-menetelmällä.

Se näytti sopivan kaikille.

  Kahvia juotiin niin leikkimökissä kuin sisällä tuvassakin.

 Ja vaikka serkkuja ei määrällisesti ole paljoa,

on mukavaa katsoa, miten paljon he toisilleen merkitsevät.

p.s. Ongellakin käytiin, mutta se on jo toinen tarina...

Syyskuu summa summarum

Nyt ei auta kuin päivitellä sitä, miten tämä aika menee vauhdilla.

"Kuukausiraportti" tekemättä ja lokakuu on jo hyvässä vauhdissa:)

Ei muuta kuin tuumasta toimeen:

S- säästökuuri

Joskus on hyvä tarkastella talouden rahareikiä vähän lähemmin.

Pienilläkin korjausliikkeillä saa aikaan säästöä 

ja pienikin säästö on parempi kuin ei mitään.

Y - ystävällisyys

Pieni hyvä sana, ystävällinen kohtelu, auttaminen.

Ystävällisyyttä ei ole maailmassa koskaan liikaa, 

mutta aina kun sitä omalle kohdalleen saa, 

elämä tuntuu kumman kevyeltä.

Y - "yrjötauti"

Perhe kävi syksyn ensimmäisen mahataudin läpi.

Toivoa sopii, että seuraavaa ei ihan heti tule.

S -siluettiristikot

Mitä mukavinta ajanvietettä.

Suosittelen kokeilemaan!

K - kävelylenkit

Syyskuun aikana on tullut käveltyä kilometri jos toinenkin.

Iltahämärässä on hiljaista, rauhallista ja kuitenkin ihan turvallista kävellä.

U - ulkotyöt

Puron varresa  syksyn pihatyöt suurelta osin tekemättä.

U -uuni

Sainpas vaan uuni-sanan tännekin:)

Nimittäin leivinUUNIssa on pidetty tulta ja tehty hyviä uuniruokia.

Paras karjalanpaisti tulee, 

kun sen saa unohtaa leivinuunin hiipuvaan lämpöön useiksi tunneiksi.

 

 Mukavaa lokakuun ensimmäistä viikkoa kaikille,

jotka näitä jorinoita jaksatte käydä lukemassa!

Omena on hyvää!

Taas näitä mielikuvituksen multihuipentumia tuossa otsikossa...

Olemme saaneet tänä syksynä ison kasan omenoita 

ystäviltä, sukulaisita ja entisiltä naapureilta. 

Niistä on sitten keitetty hilloa, tehty omenahyvettä 

ja iso osa on syöty ihan sellaisenaan.

Nelly-neiti on varsinkin ihastunut omenoihin ja riemukas "OME!!!!!"-huuto kuuluu, 

kun jossakin näkyy vilauskaan näistä syksyn herkuista.

Ja kun on tarpeeksi nälkä, 

niin ei siitä omenasta kannata liikaa roskiin laittaa:

 Tämän verran oli jäljellä yhtenä päivänä.

Kaikki muu oli syöty,

koska en löytänyt "jämiä" mistään.

Mukavaa lauantai-iltaa!

 

Suunta ylöspäin

Eipä liene täällä ketään, jonka elämä menisi aina täydellisesti.

Jokaisella meistä on haavoja, arpia, kolhuja ja kipuja.

Osan näistä elämänjäljistä voi jokainen nähdä.

Niitä kannetaan ruumiissa, ne näkyvät ulospäin ja tuntuvat sisäänpäin.

Yksi nilkuttaa yhteen suuntaan, toinen klenkkaa toiseen suuntaan, 

kolmannella ei ole jalkoja ollenkaan.

Jonkun hiukset harmaantuvat ennen aikojaan, toiselta loppuvat hampaat 

ja kolmannella on maha kovalla.

Sitten on niitä kolhuja, joita kannetaan sydämessä, mielessä, sielussa.

Ulkoisesti kaikki hyvin, sisäisesti paha olla.

Ei kukaan ulkopuolinen voi tietää kenen sydän on särkynyt, 

mieli haavoitettu ja sielu tyhjääkin tyhjempi.

Varjot meidän kaikkien elämässä.

Yhdelle yhtä, toiselle jotakin muuta.

Joskus kaikki näyttää päättyvän pimeään luolaan.

Kuka jaksaa odottaa, että se muuttuisikin tunneliksi?

Se mikä yhdelle on vain pieni vastoinkäyminen,

voi jollekin toiselle olla se pisara, joka saa maljan vuotamaan yli.

Emmehän voi tietää, miten täynnä toisen malja jo valmiiksi on.

Jossakin määrin vastoinkäymiset kai vahvistavat meitä.

Opettavat ja kasvattavat.

Joskus myös katkeroittavat, toivottavasti harvemmin.

Kun vain jaksaisimme pitää katseen suunnattuna ylöspäin.

 Että sellaisena päivänä, kun ei voi iloita suurista, 

jaksaisi edes hetken nauttia jostakin pienestä.

Askel kerrallaan, ei yhtään enempää.

Rukoile ja tee työtä, sanotaan.

Olen samaa mieltä.

Lisäisin siihen myös: syö suklaata.

Miksikö näin synkkä kirjoitus? 

Meillä kaikki on hyvin.

Kuvat ovat tältä päivältä, 

jolloin lähes kirjaimellisesti tuhkasta nousi uutta aika korkealle ylöspäin. 

Jos maisema voi muuttua yhdessä yössä hirvittävällä tavalla, 

se voi muuttua myös hyvällä tavalla yhdessä päivässä. 

Nämä ajatukset nousivat mieleen kuvia räpsiessä.

Kun sydänkäyrä on suora, voi luovuttaa.

Ei sekuntiakaan ennen.

Lyhtyjä pihalle

Kovin näyttävät kesäisiltä nämä tämän postauksen kuvat 

ja mikäs ihme se nyt onkaan,

sillä päivä jolloin kaivoimme pihalyhdyt varaston uumenista esille, 

oli lämmin ja kesäinen. 

Tänään taivas on ollut harmaa ja vettä on satanut joka välissä:

oikea syyskeli siis.

Ja syksyinen keli tiettää aikaista hämärää ja pihalla lyhdyissä loistavia kynttilöitä:)

"Muumitalo", tuumasi Nelly

 Minusta on mukavaa ripotella lyhtyjä ympäri pihaa 

ja syksyn ja talven aikana sytytellä niihin kynttilöitä fiiliksen mukaan: 

jokus enemmän, joskus vähemmän.

Olen sanonut, että pihalla palavat minun tupakkarahani, 

kun joku on joskus kauhistellut sitä, 

eikö kynttilöihin mene suuri määrä rahaa.

Ostelen lyhtykynttilöitä lähes ympärivuoden säästöön,

niin silloin ei tarvitse kerralla ostaa paljoa:)

 Kesän jäljiltä lyhtyjen lasit olivat pölyn peitossa,

 mutta leppeässä auringonpaisteessa oli mukava istuskella ja putsailla lyhtyjä.

Jotain tuollaista ylemmän kuvan kaltaista asetelmaa lähdin tekemään

ja yhden sainkin aikaiseksi. 

Alempi kuva kertoo sitten, mitä niille muille lydyille tapahtui:

 

Ovat kuulemma rehusiiloja ja paalivarastoja...

No, katsotaan kun illat tästä vielä hämärtyvät,

kumpi voittaa: 

minä kynttilöineni vai lapset paaliensa kanssa...

Sateisen syksyistä lauantai-iltaa kaikille!

Koruvinkki viikonlopuksi

Jos haluat viikonlopuksi yllesi jotain aivan uutta ja erilaista,
Nelly suosittelee vilkaisemaan, mitä autotallista löytyy.
Ruosteinen pyöränkettinki ajaa helminauhan virkaa ihan mainiosti.

Mukavaa viikonloppua! 

p.s. Muutin komenttiasetuksia niin, että voin nyt kommentoida jokaiselle erikseen. 
Tykkäsin kyllä siitä erikseen ponnatavasti kommentti-ikkunasta, 
mutta minua rupesi häiritsemään, kun en voinut vastata suoraan kommenttien alle. 
On aina niin mukavaa, kun joku jaksaa jättää käynnistään merkinnän,
joten mieluusti vastaisin jokaiselle erikseen.