tiistai 30. lokakuuta 2012

Joululehtiä


Erilaiset jouluaiheiset lehdet ovat löytäneet tiensä kauppojen lehtihyllyihin. 
Lehdet pursuilevat tunnelmallisia kuvia kauniisti sisustetuista joulukodeista, 
herkullisia leivontaohjeita ja kauniita askarteluja. 
Minusta joululehtien lukeminen on mukavaa. 
Olen säästänyt ison läjän lehtiä menneiltä vuosilta 
ja nämä kuvissa näkyvät lehdet ovat tämän syksyn uutta satoa 
(tämä ei ole maksettu mainos).
On nautinnollista selailla lehtiä kahvikupin äärellä ja fiilistellä joulua. 
 
Aika harvassa taitavat olla ne,
 joiden kodit ihan oikeasti näyttävät niin hienoilta
 kuin lehtien stailatut joulukodit 
ja ei meiltä ainakaan löydy niin hienosti katettua joulupöytää kuin lehtien kuvissa.
Mutta eipä se varmaan ole tarkoituskaan, 
että rupeaisimme lehtien kanssa kilpasille. 
Itse ainakin nautin siitä, että saan vain katsella, selailla ja suunnitella, 
vaikkei suunnitelmista päätyisi toteutusasteelle kuin yksi ainoa asia (jos sekään).
Joku tunnelmoi joulun odotuksella juomalla glögiä litrakaupalla, 
toinen leipoo ensimmäiset piparit syyslomalla, 
kolmas bloggaa innolla joulusta 
ja joku lukee joululehtiä ja polttaa kynttilöitä pihalyhdyissä. 
Kukin tyylillään. 


Joko blogini lukijoiden joukossa tunnelmoidaan joulun odotuksen merkeissä?
Mitkä ovat teille niitä juttuja, joita on kiva näin loppusyksystä tehdä?

lauantai 27. lokakuuta 2012

Luminen syysloman lopppu

Aika monessa muussakin blogissa on viime päivinä näytetty kuvia valkoisesta maasta ja hehkutettu uusiin sfääreihin noussutta joulufiilistä. 
Ja ei sille voi mitään, 
valkoinen lumi maassa saa aikaan sen (ainakin minulle), 
että mielessä soivat joululaulut 
ja muutenkin ajatukset alkavat suuntautua jouluisiin tunnelmiin 
ja ylipäätään talveen.

Täällä puron varresa talvea tervehdittiin riemuhuudoin. 
Harvoin on aamupala uponnut niin joutuin suuhun kuin ensilumen aamuna. 
Ja omatoimisessa pukemisessa ainakin meidän naisväki teki oman ennätyksensä:)
Itse olen hieman epäileväinen sen suhteen, 
mahtavatko nyt maassa olevat lumisentit sentään pysyväksi lumeksi jäädä. 
Lapset ovat siitä varmoja.
Mutta tällä hetkellä tilanne näyttää sikäli hyvältä, 
ettei kukaan tiedä minkä verran lehtiä jäi haravoimatta lumen alle. 
Jo haravoidut lehtikasat sain sentään kärrättyä pois, 
mikä ei itseni tuntien suinkaan ole mikään itsestäänselvyys.


Lapset valjastivat lumiauran polkutraktoriin. 
Eipä siinä juuri vanhempien apua tarvinnut, 
kun jokainen halusi tehdä oman osansa lumitöistä. 
Mahtaakohan samanlaista innostusta olla havaittavissa vielä helmikuussa?


Jo muutama sentti lunta riittää tuottamaan iloa pitkäksi aikaa. 
Ja ihmeellisesti se muutama valkoinen sentti myös maisemaa valaisee.


Emmy aloitti jo lumilyhdyn tekemistä. 
Nanna haaveili pihaan lumidinosaurusta.
Lupasin molemmat... 

Huomenna onkin syysloman viimeinen päivä. 
Puron varren väki suuntaa aamusta äänestämään. 
Muistakaahan käydä äänestämässä, jos ette sitä ole ennakkoon tehneet.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Lahjoja

Parin viime viikon aikana meitä on yllätetty monenlaisilla lahjoilla.
Kasperilla oli huutava villasukkapula, 
johon apu löytyi mummun kätköistä.
Ylimmässä kuvassa olevat sukat 
mummu oli kutonut jo aiemmin odottamaan sopivaa hetkeä 
ja alla olevat sukat saapuivat varpaita lämmittämään parin päivän päästä. 
Lapset tykkäävät, kun sukissa on nilkan kohdalla "resori" 
(en tiedä, mikä sen virallinen nimi on). 
Sukat pysyvät paremmin jalassa. 
Kiitos mummulle, taas!


Itse ilahduin kovasti, kun voitin Jouluisia hetkiä-blogin arvonnassa palkinnon.
Tämä on muuten elämäni ensimmäinen blogiarvonta, jossa onnetar oli suosiollinen:)
Niin paketti kuin sen mukana ollut korttikin 
olivat kauniin jouluisia ja sisältä paljastui:
kauniin jouluinen tulitikkurasia, 
kynttilänjalka kynttilöineen ja jouluinen karkkikeppi.
 Lämpimät kiitokset Mimuralle Jouluisia hetkiä-blogiin!
Toisenkin lahjan sain, kun äiti oli käynyt kaupoilla 
ja löytänyt tällaiselle tuikkukynttilöiden suurkuluttajalle sopivan tuliaisen.
Kaunis ämpäri täynnä tuikkuja. 
Ne tulevat tarpeeseen, 
sillä syksyn ja talven aikana niitä kuluu aikamoinen määrä. 
Tällä hetkellä paikat, 
joissa meillä voi kynttilöitä turvallisesti polttaa,
 ovat aika rajalliset. 
Ikkunoihin on ollut hyvä ripustaa tuikkulyhtyjä. 
Ne näkyvät nätisti ulos ja pikkukätöset eivät pääse niihin käsiksi.


Viimeisin lahjayllätys tuli viikon loppupuolella Nannalle postissa. 
Nannan kummitäti oli tehnyt suloisen vaaleanpunaisen kaulahuivin.
Oikea "söpöstelyhuivi":)
Täytyy tunnustaa että sovitin huivia itsellenikin 
ja se tuntui mukavan lämpimältä ja passasi hyvin mustan paidan kanssa. 
Voi siis olla, että hyvinkin pian koittaa se aika, 
jolloin äiti lainaa tytöiltään vaatteita...  
En ehkä uskonut sen ajan näin pian koittavan:)
Hyvin sopii. Kiitos paljon P-kummi!!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Joskus on kiva...

Joskus on kiva myllätä matolla.
Joskus on kiva hyppiä velipojan päällä.
Joskus on kiva olla raitaiset sukat jalassa.
Joskus on kiva olla ihan lähekkäin:)
 Joskus on kiva, kun pyöritään kaikki yhdessä mytyssä.
Joskus on kiva, kun ei tiedä kenen sukka on suussa.
Joskus on kiva porukassa nauraa ihan katketakseen.

Joskus on kiva rakentaa ihmistorni.
Joskus on kiva tehdä ihmismuuri.
Joskus on kiva, kun ollaan vaan.
Ja joskus sitten huudetaan: 
"Eikö täällä saa olla hetkeäkään omassa rauhassa!" 

Hyvää syysloman alkua kaikille, joilla sellainen on 
ja meille muille hyvää viikonloppua!

torstai 18. lokakuuta 2012

Pihan syystöitä

Viikonloppuna otettiin siskon vierailusta kaikki hyöty irti 
ja touhuiltiin myös pihalla.
Lyhtyjä olimme ripotelleet lasten kanssa pitkin pihaa jo aikaisemmin.
Pimeässä syys- tai talvi-illassa ulkona tuikuttavat lyhdyt luovat mukavaa tunnelmaa. Tuntuu mukavalle ajatella myös niin, 
että pihalyhdyt luovat tunnelmaa myös ohikulkijoille.

Tämä "lyhtypylväs" on kirpparilöytö parin vuoden takaa. 
Vuoden pimeimpänä aikana on lyhdyissä kiva polttaa sellaisia kynttilöitä, 
jotka palavat useamman päivän putkeen, koska valo näkyy päiväsaikaankin.
Tällä hetkellä suhtaudun kynttilälyhtyihin huomattavasti varovaisemmin mitä ennen, 
vaikka kuinka olisivat ulkona turvallisessa ja palamattomassa paikassa. 
Viime keväänä lähipiirissä sattui tulipalo, 
joka sai aikaan pahaa jälkeä ja teki varovaiseksi meitäkin, 
joilta ei omaa omaisuutta tulen uhriksi joutunut.

Tämä poro sai selkäänsä havu- ja kanervakuorman. 

Kesäkukista oli vielä tuollaisia "hopeajuttuja" jäljellä.  
Olin jo repimässä niitä irti ja heittämässä pois, 
kun sisko ehti hätiin ja ehdotti, 
että jätettäisiin ne kanervien kaveriksi.
Sopivat hyvin, ainakin mun mielestä:)
Olen muuten ihan surkea kasvien nimien kanssa. 
Jostakin syystä ne eivät vain kertakaikkiaan jää päähän.

Lehtiä voisi haravoida vaikka kuin paljon, mutta kuka kärräisi kasat pois?
Siellä ne nyt pihalla odottavat...

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kupponen teetä

Onhan se aika pölyinen.
Sen sisällä oli pölypalloja ja muuta roskaa.
Mutta se on ehjä.
Se on teekannu.
Sen hinta kirpparilla oli 10 SENTTIÄ...
Nyt se on minun:)
Voi tätä omistamisen sietämätöntä keveyttä!:D

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Ylös, alas, askel sivulle ja viereen

Tämän postauksen otsikko ei kerro minkään tanssilajin askelkuvioista, 
vaan siitä miksi täällä ei ole viikkoon näkynyt mitään uusia juttuja. 
 Enää ei päiväsaikaan ole yhtä helppoa löytää bloggaustaukoa 
kuin vaikkapa vielä pari viikkoa sitten.
Ylhäällä kuvassa olevat hurmaavat (ainakin äidin mielestä) makkarajalat 
tai pikemminkin niiden hurmaava omistajatar on keksinyt, 
että on paljon kivempaa kiivetä ylöspäin, 
mitä alituiseen ryömiä lattialla isompien sisarusten saappaita syömässä.

Ja kun tämän tukea vasten nousemisen jalon taidon on kerran oppinut, 
niin sitähän on sitten päästävä treenaamaan uudestaan ja uudestaan ja ihan koko ajan.
Vaikka omassa mielessä on tietysti pientä haikeutta siitä, 
että vauva ei ole enää mikään pikkuvauva, 
niin tokihan sitä on ilo seurata, 
miten riemuissaan Nelly-neiti uutta taitoa harjoittelee. 
Pienet jalat horjuen hän seisoo niin pitkään, 
että joku hänet siitä "pelastaa". 
Laskeutumista pitää harjoitella vielä paljon, 
sillä toistaiseksi laskeutuessa pää kolisee rahtusen liikaa. 
Suuremmilta mustelmilta on vielä vältytty,
 mutta jos hän yhtään sisaruksiinsa tulee,
 niin ei tästä hommasta ilman mustelmia selvitä.
 Parasta lienevät ne riemunkiljahdukset, 
kun suuren puohaamisen seurauksena pääsee seisomaan. 
Muutaman tukea vasten otetut askeleetkin on nähty:)

 Nyt on äidin paikka siellä, missä neitokainenkin on. 
Ja mieluiten aika lähellä...

Tuo puinen arkku/kirstu, jota vasten on hyvä nousta seisomaan, 
on muuten vaarini tehnyt minulle, kun täytin 10 vuotta.
Se on kaunista käsityötä ja minulle oikea aarrearkku, 
vaikkei sisällä kultarahoja säilytetäkään.

On ollut mukava huomata, 
että vaikken itse ole ehtinyt kirjoittaa tänne mitään, 
niin siitä huolimatta täällä on joka päivä käynyt "vieraita" kylässä. 
Se on tuntunut mukavalle, 
joten lämmin kiitos jokaiselle kävijälle!

Hyvää alkavaa viikkoa!