Sunnuntai-iltana

Sateisena sunnuntai-iltana istahdan hetkeksi koneen ääreen.

Sekoittelen teekuppia, joka on aina aluksi liian kuumaa.

Viikonlopun pääväri on kaiketi ollut punainen.

 Istutin pariin kukkalaatikkoon punertavia kanervia 

ja perkkasin puolukoita, joita isä oli käynyt poimimassa.

Talossa on hiljaista, 

koska osa väestä on hakemassa Savon tätiä junalta. 

Puron varresta ei mitään uutta.

Hyvää alkavaa uutta viikkoa!

 

Hyväntekeväisyyttä hölkäten

Ulkona on todella syksyinen perjantai-ilta. Vettä sataa, tuulee ja pihalyhtyjen valot kiiltävät märällä terassilla. Sisällekin sytytin muutamat kynttilät pimeää pois pelottamaan. Viikkosiivous saatiin hoideltua alta pois, niin huomenna voi keskittyä johonkin muuhun. Takana on hyvin tavallinen viikko, mutta silti meinaa vähän väsyttää.

Eilen koululaisilla kaikkea muuta kuin tavallinen koulupäivä. Yhtenä päivän "ohjelmanumerona" oli kuntoilutempaus Unicefin hyväksi. Etukäteen lapset saivat kerätä sponsoreita, jotka lupautuivat maksamaan haluamansa summan jokaisesta kävely-/hölkkä-/juoksukierroksesta, jonka koululainen tunnin aikana  ehti suorittamaan. Puron varren koululaiset innostuivat tempauksesta kovasti. Kiitokset kuuluvat ehdottomasti koulun suuntaan, jossa opettajat olivat onnistuneet hyvin selittämään lapsentajuisesti, mitä tarkoittaa rahan kerääminen niille maailman lapsille, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä. 

 Koska kuntoilukierros sattui sopivasti kotimme kohdalle, olimme mekin Nannan, Nellyn ja lainalapsiemme kanssa kannustamassa oppilaita. Ainakin sivustaseuraajan silmin kaikki näytti sujuvan varsin mallikkaasti ja oppilaat vaikuttivat kautta linjan olevan hyvällä asenteella mukana. Kotiin saapuivat innostuneet koululaiset, jotka laskivat, kuinka monta jalkapalloa heidän kävelemillä rahoilla saataisiin:)

Haluaisinkin haastaa nyt kaikki täällä Puron varresa vierailevat miettimään, mikä voisi olla sinun hyväntekeväisyysjuttusi tälle syksylle. Erilaisia kohteita ja avustusjärjestöjä on pilvin pimein. Pienikin apu auttaa. Tänne ei tarvitse raporttia auttamisesta jättää, mutta mieti, voisitko sinä tehdä jotakin?

Hyvää viikonloppua!

Tänään

...satoi ensilumi

...satoi vettä

...satoi räntää

...satoi rakeita 

...on kolme kuukautta jouluaattoon

...ripustin pannuhuoneen täyteen märkiä vaatteita

...tuikkasin tulet leivinuuniin

...ripustin toisen kerran pannuhuoneen täyteen märkiä vaatteita

...muistin miltä pesuhuoneen lattia näyttää "rospuuttoaikaan" 

Ihan jees:)

Maanantai

On taas mielikuvitus huipussaan näiden otsikoiden kanssa...

Mutta jos päivään ei liity mitään suurta ja tavatonta,

eikä edes mitään pientä ja viatonta,

niin olkoon tämä päivä sitten ihan tavallinen maanantai.

Hyvä alku viikolle tämäkin.

Aamulla sai ensimmäistä kertaa tälle syksylle 

hakea ihan tosissaan väelle lämmintä päälle. 

Tuuli tuiversi ja pyöritti hauskasti lehtiä pihalla, 

aurinko paistoi, mutta samalla oli kylmä. 

Ihan mahtava keli! 

Ja kun sopiva varustus ulos löytyi, 

niin mikäs sitä oli ulkoillessa. 

Illalla sain itsestäni jopa niin paljon irti,

että kävin pitkästä aikaa lenkillä.

Jospa se taas tästä...

Töiden jälkeen piti kiirettä, 

että ehdimme kahden vanhimman kanssa soittotunnille.

Mummu katsoi kahden pienemmän perään.

Mummulassa käydessämme kuvasin samalla nämä torkkupeitot,

jotka mummu oli saanut valmiiksi.

Värimaailma on kuin suoraan velipojan olohuoneesta

ja se taitaa olla myös näiden peittojen määränpää.

Mikäs sen mukavampaa hämärtyvinä iltoina

kuin oikaista sohvalle peiton alle,

heittää aivot narikkaan ja olla vaan.

Eilen miesväki kotiutui Etelä-Pohjanmaan kierrokseltaan.

Saimme tuliaisia.

Putin-juustoa;)

 Syksyistä viikkoa kaikille Puron varresa vieraileville.

Milloinkahan ensi lumi sataa?

Tyttöjen talossa

Mikä on talo, josta miesväki on lähtenyt naapurimaakuntaan?

Se on tietenkin tyttöjen talo:)

Ja semmoisessa talossa on Puron varren

naisväki viikonloppua viettänyt.

Mitään kovin ihmeellistä ohjelmaa

 emme ole viikonlopuksi kehittäneet.

Puolihuolimatonta siivousta, ulkoilua, 

herkuttelua joka lauantaiseen tyyliin 

ja dvd:ltä Pikku-Heidiä, 

joka lähenee jo loppuhuipennustaan.

 Illalla tiukkaa saunomista 

ja nyt väki on jo unten mailla. 

Hieman sellaista laiskanlötkeää menoa, 

mutta nyt paukkuja ei ole ollut enempään.

Ulkoillessamme huomasin, että tänään oli 

lähes täydellinen päivä villasukat+"kroksit"-yhdistelmälle jaloissa. 

Juuri sopivan lämmintä, mutta ei kuumaa kuitenkaan.

Opin myös, että ennen kuin käyttää tolkuttomasti aikaa siihen,

 että etsii hukkaan heitettyä frisbeegolf-kiekkoa naapurin pellosta 

(kumpikaan ei siis ollut oma, ei pelto eikä kiekko) 

ja paapattaa samalla lapsille, 

että pitäisi katsoa tarkemmin mihin ne kiekot viskoo, 

kannattaisi ensin vilkaista omalle takapihalleen,

 josko lätty sattuisi majailemaan siellä 

kauniisti nurmikolle heitettynä...

Ensi kerralla minäkin teen niin.

Perjantai-illan pohdinta

Nyt on lehtisateen aika.

Jos näkee ympärillään vain tekemättömiä töitä

auttaisiko, jos ottaisi vauhtia 

ja hyppäisi oikein komealla loikalla lehtikasaan?

Omalla tuurillani naapurit näkisivät 

ja takapuolessa tykyttäisi kylän komein mustelma marraskuulle asti.

Mutta kuka tietää, 

vaikka siinä ilmalennon aikana 

ehtisi saada jonkun kuolemattoman ajatuksen mieleensä...

Nauris kävi kylässä

Kuten varmasti moneen otteeseen on tullut selväksi, Puron varresa ei ole lemmikkieläimiä. Suurimpana syynä lemmikkien puuttumiseen on yhden perheenjäsenen allergia, joka onneksi on sen verran lievää sorttia, että lääkityksen ollessa kunnossa, meille voi tulla eläinten kanssa kylään. Viime viikonloppuna alikersanttitäti tuli kylään ja lauantai-iltana meille muutti vajaaksi vuorokaudeksi Nauris.

 Valitettavasti Nauris lähti alikersanttitädin matkassa Etelä-Pohjanmaalle, mutta voi sitä riemua ja iloa, joka syntyi yhdestä pienestä kissanpennusta. En tiedä tykkäsikö Nauris meistä, mutta me tykkäsimme Nauriista ja paljon. Aluksi pieni söpöläinen toki aristeli ja ihmetteli uutta paikkaa ja riemunkiljaisuja, joita ei onnistuttu hiljentämään ainakaan kokonaan. Mutta aikansa haisteltuaa ja tutusteltuaan, Nauris innostui jo leikkimään lasten tekemällä lelulla (villalankaan sidottuja paperitolloja, kesti muuten yllättävän hyvin).

 Nukenvaunujen kyytiin kissanpentu ei vielä uskaltanut, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten... Leikittäjiä ja sylissä pitäjiä riitti ehkä vähän liikaakin. Ja kyllä sitä taas tuli omaankin mieleen, miten mukavaa olisi, jos talossa olisi kissa. Jos meillä olisi pihalla navetta tai joku vähänkään lämmin ulkorakennus, en epäröisi hetkeäkään kissan hankkimista, mutta kylmään pyörävarastoon tai puulatoon en raaski kissaa talveksi tuoda. Ja toisaalta en usko siihen, että allergisen perheenjäsenen olo kestäisi jatkuvaa kissan sisälläoloa. Ei siis auta kuin toivoa, että Nauris tulisi taas pian käymään.

Vaikka maanantaina oli 100 päivää jouluun, ei meillä ole vielä kummemmin joulusta puhuttu (ainakaan lasten kanssa). Jostain kumman syystä viikonloppuna tuli puheeksi joululahjat ja omien lahjojen sijaan meillä käytiin kovaa keskustelua siitä, mitä Nauris saa meiltä joululahjaksi;) Yhtenäistä näkemystä ei vielä saatu kasaan, mutta onhan tässä aikaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lahjoja tulee paljon:)

Mukavaa viikon jatkoa!