Nauris kävi kylässä

Kuten varmasti moneen otteeseen on tullut selväksi, Puron varresa ei ole lemmikkieläimiä. Suurimpana syynä lemmikkien puuttumiseen on yhden perheenjäsenen allergia, joka onneksi on sen verran lievää sorttia, että lääkityksen ollessa kunnossa, meille voi tulla eläinten kanssa kylään. Viime viikonloppuna alikersanttitäti tuli kylään ja lauantai-iltana meille muutti vajaaksi vuorokaudeksi Nauris.

 Valitettavasti Nauris lähti alikersanttitädin matkassa Etelä-Pohjanmaalle, mutta voi sitä riemua ja iloa, joka syntyi yhdestä pienestä kissanpennusta. En tiedä tykkäsikö Nauris meistä, mutta me tykkäsimme Nauriista ja paljon. Aluksi pieni söpöläinen toki aristeli ja ihmetteli uutta paikkaa ja riemunkiljaisuja, joita ei onnistuttu hiljentämään ainakaan kokonaan. Mutta aikansa haisteltuaa ja tutusteltuaan, Nauris innostui jo leikkimään lasten tekemällä lelulla (villalankaan sidottuja paperitolloja, kesti muuten yllättävän hyvin).

 Nukenvaunujen kyytiin kissanpentu ei vielä uskaltanut, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten... Leikittäjiä ja sylissä pitäjiä riitti ehkä vähän liikaakin. Ja kyllä sitä taas tuli omaankin mieleen, miten mukavaa olisi, jos talossa olisi kissa. Jos meillä olisi pihalla navetta tai joku vähänkään lämmin ulkorakennus, en epäröisi hetkeäkään kissan hankkimista, mutta kylmään pyörävarastoon tai puulatoon en raaski kissaa talveksi tuoda. Ja toisaalta en usko siihen, että allergisen perheenjäsenen olo kestäisi jatkuvaa kissan sisälläoloa. Ei siis auta kuin toivoa, että Nauris tulisi taas pian käymään.

Vaikka maanantaina oli 100 päivää jouluun, ei meillä ole vielä kummemmin joulusta puhuttu (ainakaan lasten kanssa). Jostain kumman syystä viikonloppuna tuli puheeksi joululahjat ja omien lahjojen sijaan meillä käytiin kovaa keskustelua siitä, mitä Nauris saa meiltä joululahjaksi;) Yhtenäistä näkemystä ei vielä saatu kasaan, mutta onhan tässä aikaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lahjoja tulee paljon:)

Mukavaa viikon jatkoa!