Blogini nimi juontaa juurensa siitä maantieteellisestä tosiasiasta,
että tonttimme rajoittuu yhdeltä sivulta puroon.
Talomme on nimetty myös tuon puron nimen mukaisesti.
Tiedän, että monet kutsuvat puroa paljon proosallisemmasti "ojaksi",
mutta itse tykkään runollisemmalta kuulostavasta purosta:)
Kun muutimme Puron varteen,
meillä oli kaksi pientä lasta
ja sen jälkeen puron varren taloon on saatu vielä
toiset kaksi lasta lisää.
Muuttaessamme monet ilmaisivat epäluulonsa siitä,
miten mahtaa käytännössä toimia
yhdistelmä pienet lapset+puron ranta.
Lyhyesti voin sanoa, että tähän saakka se on toiminut hyvin.
Ensimmäisinä vuosina emme välittäneet purosta ollenkaan.
Rantaan rakennettiin aita ja puron annettiin solista omaa uomaansa
ja omassa rauhassaan pitkän aikaa.
Huomasimme, että kukaan ei väkipakolla ollut menossa puron varteen,
kun siitä ei tehty mitään suurta kiellettyä aluetta,
joka kielletyn hedelmän maullaan vetäisi koko ajan puoleensa.
Puron annettiin olla omassa rauhassaan
ja pihalla leikittiin aivan muita leikkejä.
Nyt talossa on edelleen pieniä lapsia,
mutta myös jo vähän suurempia,
jotka haluavat laajentaa leikkireviriään puron varteen.
Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin,
kun pienet leikkivät puron rannassa vain silloin,
kun joku aikuinenkin on siellä.
Koululaiset saavat lorkkia jo ominpäinkin.
Puron varresa on sopivasti puita ja pusikkoa,
vaikka iskämies heilutteli eräänä vapaapäivänään raivaussahaa
ja rantaan saatiin mukavasti väljyyttä,
kun liiat pusikot raivattiin pois.
Aurinkokin paistaa nyt puiden lomasta enemmän.
Mielestäni on tärkeää, että lapsilla on mahdollisuus leikkiä
myös muualla kuin siististi ajetulla pihanurmikolla.
Toki pihanurmikko on paras paikka vaikka jalkapallon peluuseen,
mutta kun tulee kysymykseen kunnon majaleikit,
salapiilot, tutkimusmatkat ja muut,
on ihanaa, että lähellä on sopivasti pusikkoa,
jossa repiä housunsa ja saada kätensä naarmuille.
Omasta lapsuudestakin on jäänyt hyvin mieleen leikit
nimenomaan lähimetsässä, sopivasti epämääräisissä oloissa.
Ja toihan se puron varren raivaus ihan konkreettista tuottoa
muutamalle saunanlämmityskerralle:)
Mää oon aina ollu sitä mieltä, ja oon yhä edelleenki, että se mikä on kiellettyä on aina kaikkein kiehtovin asia. Oli kyse sitte ihan mistä tahansa.
VastaaPoistaIte muistan tosi hyvin sen ku oli lapsena jonkusortin allergikko enkä saanu syyä normaalia näkkäriä ja voi mitä juhlaa se oli ku sai joskus syyä puolikkaan näkkärin, mutta nyt ku sitä näkkäriä on koulusa joka päivä nii emmää tiiä onko se enää semmosta juhulaa :D
Kyllä se kielletty kiehtoo niin isoja kuin pieniäkin. Liiallisella kieltämisellä voi joskus olla ihan päinvastaiset seuraukset.
PoistaPuro on kyllä kiva paikka leikkeihin. Luonto on kyllä ehdottomasti paras leikkipaikka lapsille. ♥
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Luonnossa ei ole liikaa valmiiksi mietittyjä juttuja.
Poistapuron varsi on osa sinua ja blogiasi :) sen tarinat ovat aina kiehtoneet minua ja tulevat kiehtomaan :)
VastaaPoistaKiitos! Mulla on haaveena saada tuonne puron varteen oma "haaveilupaikka". Nähtäväksi jää, toteutuuko koskaan...
PoistaHyvä pointti olla tekemättä jostakin alueesta houkuttelevaa kieltämällä sinne meneminen. Eikös sitä sanota mielikuvituksen kehittyvän parhaiten luonnonmukaisessa ympäristössä, jossa ei ole liikaa valmiiksi ajateltuja virikkeitä. Pesin tänään puutarhakalusteet talviteloille. Aikansa kutakin ja grillikausi päättyi ainakin ulkoilmassa syömisen osalta tässä huushollissa tähän. Pirtsakkaa viikkoa!
VastaaPoistaSää oot ollut tehokas. Me grillattiin vielä viikko sitten, mutta nähtäväksi jää, jäikö se viimeiseksi kerraksi tälle syksyä. Pihakalusteet saavat olla vielä täällä esillä, mutta ajatuksen tasolla niitä vois jo pois siirrrellä:) Pirtsakkaa viikkoa sinnekin!
PoistaVoihan puhelin... Kadotti mun kommentin. Kokeilen koneen ääressä paremmalla onnella.
VastaaPoistaTosi hienoa, että on muitakin leikkipaikkoja kuin tasainen nurmikko. Varmaan totta tuo jo aikaisemmin kommentoitu, että kielto houkuttelee, mutta kun ei liikaa kiellä niin puron varsi pysyy neutraalimpana ja arkisempana asiana.
Mää en tahdo enää "uskaltaa" kommentoida puhelimella mitään, kun kommentit tahtovat liian usein kadota johonkin bittiavaruuteen. Me ollaan pyritty tuon puron varren suhteen juuri tuohon neutraaliin ja arkiseen. Eli toiveena olisi, että se pysyisi sen verran arkisena paikkana, ettei sinne olisi koko ajan hirveä hinku hirveällä vauhdilla. Toistaiseksi ollaan onnistuttu, mutta toisaalta ne vauhdikkaimmat lapset ovat vasta kasvamassa siihen ikään, että puron varteen pääsee leikkimään... Aika näyttää kuinka moni siellä ui tahtomattaan.
Poista