Syyskuun alku

Oli tarkoitus kirjoitella syyskuun ensimmäisten päivien tunnelmista.

Oli tarkoitus kirjoittaa siitä, 

miten leppeä syystuuli tuo elopelloilta puitavan viljan tuoksun, 

kuinka auringonsäteet vielä jaksavat lämmittää 

kimaltaessaan aamukasteisella nurmikolla 

ja miten puut alkavat pikkuhiljaa pukeutua 

juhla-asuihinsa ennen talven tuloa. 

Oli tarkoitus kirjoittaa lukuisista pyörälenkeistä, 

joiden aikana nautin vauhdin hurmasta, 

kasvavasta kunnosta ja liikunnan tuomasta mielihyvästä. 

Oli tarkoitus olla runollinen, romanttinen, hyvällä tavalla maalainen 

ja.... niin.... ehkä rahtusen tekopyhä. 

Halusin maalata tänne virtuaaliseen päiväkirjaan 

sanojen helminauhalla syksyn ylistyksen 

ja kuorruttaa kaiken punaisilla pihlajanmarjoilla 

ja kotimaisilla omenilla.

Kuinkas sitten kävikään?

Tuli yskä, köhä, nuha, lentsu.

Tuli sitä "olemisaikaa", jonka perään edellisessä postauksessa huutelin.

En kyllä ihan tätä tarkoittanut.

Nyt tosin jo voiton puolella.

Huomenna taas sorvin ääressä 

(tai omassa tapauksessani parempi ilmaus olisi kai hellan ääressä).

Mitä tästä opimme?

Ei kannata yrittää (edes kuvitelmissaan) 

antaa itsestään jotenkin todellisuutta ylevämpää mielikuvaa.