Ulkona on todella syksyinen perjantai-ilta. Vettä sataa, tuulee ja pihalyhtyjen valot kiiltävät märällä terassilla. Sisällekin sytytin muutamat kynttilät pimeää pois pelottamaan. Viikkosiivous saatiin hoideltua alta pois, niin huomenna voi keskittyä johonkin muuhun. Takana on hyvin tavallinen viikko, mutta silti meinaa vähän väsyttää.
Eilen koululaisilla kaikkea muuta kuin tavallinen koulupäivä. Yhtenä päivän "ohjelmanumerona" oli kuntoilutempaus Unicefin hyväksi. Etukäteen lapset saivat kerätä sponsoreita, jotka lupautuivat maksamaan haluamansa summan jokaisesta kävely-/hölkkä-/juoksukierroksesta, jonka koululainen tunnin aikana ehti suorittamaan. Puron varren koululaiset innostuivat tempauksesta kovasti. Kiitokset kuuluvat ehdottomasti koulun suuntaan, jossa opettajat olivat onnistuneet hyvin selittämään lapsentajuisesti, mitä tarkoittaa rahan kerääminen niille maailman lapsille, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä.
Koska kuntoilukierros sattui sopivasti kotimme kohdalle, olimme mekin Nannan, Nellyn ja lainalapsiemme kanssa kannustamassa oppilaita. Ainakin sivustaseuraajan silmin kaikki näytti sujuvan varsin mallikkaasti ja oppilaat vaikuttivat kautta linjan olevan hyvällä asenteella mukana. Kotiin saapuivat innostuneet koululaiset, jotka laskivat, kuinka monta jalkapalloa heidän kävelemillä rahoilla saataisiin:)
Haluaisinkin haastaa nyt kaikki täällä Puron varresa vierailevat miettimään, mikä voisi olla sinun hyväntekeväisyysjuttusi tälle syksylle. Erilaisia kohteita ja avustusjärjestöjä on pilvin pimein. Pienikin apu auttaa. Tänne ei tarvitse raporttia auttamisesta jättää, mutta mieti, voisitko sinä tehdä jotakin?
Hyvää viikonloppua!
Hyvä haaste... Kyllähän sitä itse kukin voisi tehdä paljon enemmän. Lukiossa meillä oli luokan kanssa kummilapsi jostain päin Afrikkaa ja oli ihan mielenkiintoista saada välillä sieltä kirje kun kerättiin pieni summa aina puolivuosittain. Mukavaa lauantai-iltaa sinne purolaisille! Nähdään pian.
VastaaPoistaMulla on myös ollut kummilapsi, jolle maksoin kuukausittain pienen summan. Jotain vastaavaa voisi miettiä nytkin.
PoistaMummu ja pappa olivat ponsoroimassa kävelijöitä ja komean summsa kumpikin osallistuja keräsivätkin.Ihan hyvä mieli jäi ponsoreille ja kävelijöille ennenkaikkea.On tosi hyvä kasvatuksellinen keino tällä tavoin opettaa lapsille hyväntekeväisyyttä ja sitä,että on maailmassa vino pino esim.lapsia,joilta puuttuu aivan alkeellisemmatkin asiat ,joita täällä pidetään itsestäänselvyytenä.
VastaaPoistaKiitos myös sponsoreille! Kunhan nyt maanantaina muistettaisiin tilittää rahat kouluun.
Poistaloistava haaste! itse oon osallistumassa ystävä-perheen avustukseen,toimitan talveksi sukkia 7.lle lapselle..
VastaaPoistaEipä mikään pieni urakka olekaan seitsemän jalkaparin lämpimänä pitäminen. Nostan virtuaalista hattuani:)
PoistaSukat on loistava tapa avustaa. Mä olen tekemässä aivan samaa, mutta vain kahdelle jalkaparille. :)
PoistaOnneksi on teitä sukankutojia. Jos minun harteillani lepäisi "sukattomien" jalkojen lämmitys, niin täällä paleltuisivat monet varpaat.
PoistaOlen kuullut, että täälläkin päin on järjestetty vastaavia kampanjoita hyvällä menestyksellä ja innokkuudella. Hieno juttu!
VastaaPoistaMä huomasin, että operaatio joulunlapsi on jälleen käynnistymässä. Viime vuonna taisin koota neljä laatikkoa. Vuoden aikana mä olen jo jemmannut jotain tavaroita ja pari laatikkoa olisi taas tarkoitus koota. Se on minun osuuteni hyväntekeväisyyteen.
Luulen, että tämä Unicefin hyväksi ollut kävelytapahtuma on valtakunnallinen. Operaatio joulunlapsi on ollut monena vuonna suosittu hyväntekeväisyystempaus joulun alla. Ja hyvällä asialla onkin. Onhan se ihan oikeus ja kohtuus, että jokainen lapsi saisi edes yhden lahjan jouluna, perheen tilanteesta riippumatta.
Poista