Hiihtoloman alkua

Hiihto- tai pikemminkin talvi- tai kevätloman alku on sujunut vauhdikkaasti ja mukavissa merkeissä. Vaikka edellisessä postauksessa kirjoitinkin, että lista tekemättömistä töistä, jotka olisi hyvä tämän viikon aikana hoitaa, on pitkä, niin toki viikkoon saa mahtua ja mahtuu muutakin kuin kaappien puunaamista.

Lauantaina juhlistimme reippaan kummityttömme synttäreitä. Neljä vuotta on mainio ikä synttäreille, sen ikäiset osaavat ottaa niistä kaiken irti:) Kummitytön äiti oli jälleen kerran loihtinut upeat kakut kahvipöytään. Tarjolla oli siis niin silmän- kuin suunkin ruokaa.

Synttäreiden jälkeen hurautimme kolmen maakunnan mummulaan, nukuimme yön siellä ja jatkoimme aamulla vielä eteenpäin Keski-Suomeen Emmyn kummien luo. Kummien luota löytyi paitsi leikkikavereita lapsille, myös pari lammasta. Arvaatteko, kumpi näistä on Lumikki?

 Eilen ajelimme takaisin kotiin vajaalla porukalla. Kasper ja Nanna jäivät vielä mummulaan ja Emmy ja Nelly tulivat kotiin. Arvelisin, että kaikki nauttivat hieman erilaisesta viikosta, sillä jos mummulassa on erityishuomio taattu, niin eiköhän sitä ole saatavilla nyt täällä kotonakin.

Eilen illalla kävin tyttöjen kanssa kävelyllä mummulassa. Sen verran liukasta oli vielä soratiellä, että iskä soitettiin hakemaan, kun taskulamppu unohtui kotiin, eikä pimeässä huvittanut lähteä liukastelemaan takaisinpäin. Käytiin puhuttelemassa myös mummulan emolehmiä. Kohta kevätaurinko paistaa lämpimästi ja silloin emot syövät rehunsa kylki aurinkoonpäin käännettynä ja ottavat kaiken irti keväästä.

Mutta nyt minä käännän kylkeni kohti keittiötä ja laitan sämpylätaikinan kohoamaan. Vaikka lapset ovatkin sitä mieltä, että mummun sämpylät on maailman parhaita, niin kyllä ne äitinkin sämpylät tekevät sen verran tiiviisti kauppansa, että lisää on leivottava.

Leppoisaa tiistaipäivää jokaiselle!