Muutamana päivänä keväiset näkymät ovat näyttäneet tältä:
Ja sanonpa kyllä suoraan, että aamulla herätessä on tehnyt mieli sanoa muutakin kuin hyvää huomenta, kun verhojen raosta on vilkkunut valkoinen maa. Lumi on hieno juttu, mutta ei enää huhtikuussa (tosin viime kesänä sitä satoi paikka paikoin myös juhannuksena). Nyt on auringon vuoro. Paista ja lämmitä, kiitos!
Huomasin tässä taannoin, että olen kokonaan unohtanut laittaa tänne kuvia pitkäperjantailta. Mummu soitteli pitkäperjantain iltana, että mummulassa oli liian hiljaista, joten tulisimmeko iltakahville. No, mehän tultiin, eikä hiljaisuudesta puhunut kukaan sen jälkeen mitään. Lapset löysivät mummulan vintiltä vanhan puhelimen ja siitäkös riitti riemua koko illaksi.
Kyseessä ei ollut mikään vanha nokialainen, vaan ihka aito lankapuhelin vuosimallia.... en tiedä, mutta aika vanha kuitenkin. Tällä vehkeellä sitä lapsuudessa soiteltiin. Yhä edelleen muistan vaikka kuinka monen lapsuudenkaverin puhelinnumeron ulkoa. Kuinka moni muistaa tänä päivänä edes perheenjäsentensä numerot? En minä ainakaan. Hyvä, kun omani muistan. Nyt tosin muistettavaa on enemmän, sillä lankapuhelimien aikaan yhdellä luurilla pärjäsi suurikin perhe.
Puhelin on edelleen toimiva peli, joskaan kuuluvuus ei ollut varastoinnin myötä parantunut. Se taisikin olla syy siihen, miksi vanha kunnon veivattava luuri aikoinaan hylättiin ja tilalle hankittiin uusi ja moderni (tai siltä se ainakin tuntui) puhelin, jossa ei suinkaan tarvinnut veivata numeroita vaan ne saattoi näppäillä:)
Puhelin pirisi puoli iltaa, kun jokainen halusi vuorollaan soittaa ja vastata. Vasta tuossa hetkessä itsekin tajusin, etteivät lapset olleet koskaan soittaneet tuollaisella puhelimella. Me emme ole koskaan hankkineet lankapuhelinta kotiimme, kun kännyköillä on pärjännyt ja niiden määrä näyttää lasten kasvaessa vain lisääntyvän. Tilanne oli sama kuin olisin itse päässyt soittelemaan puhelimella, jossa puhelu tilataan keskuksen kautta mihin sitten ikinä asiaa onkaan.
Voisiko tästä nyt sanoa, että pala lähihistoriaa laskeutui hetkeksi mummulan vintistä alakertaan?
Voi nostalkista puhelinta.Kun sinä synnyit ei meillä ollut minkäänlaista puhelinta ja kaikki puhelut piti käydä soittamassa mummulasta.Rupeaisikohan nykyihmiset moiseen.Hyvin puhelinvanhus palveli ja on nyt hätävarana,jos nykyajan vempaimet sanovat yhteistyösopimuksensa irti.
VastaaPoistaMinä kyllä voin ihan rehellisesti tunnustaa, etten ilman puhelinta pärjäisi. Tai ainakaan en haluais pärjätä.
PoistaVoihan veiviluuri... :D Hyvä, että palvelee vielä leikkikaluna ja tarpeen tullen vaikka tositoimissakin. Lumetkin toivottavasti lähti sieltä, meiltä ainakin lähti ja lupaavasti ikikinoksetkin pienenevät. Mukavaa alkanutta viikkoa sinne!
VastaaPoistaEttei vain olis nyt lunta tulossa lisää? Uutisten mukaan ainakin. Älä huku kinoksiin!
PoistaLunta ei kyllä enään tarvittaisi.. Muistan tuon teidän vihreän puhelimen :)
VastaaPoistaTuo puhelin oli meillä kauan. Loppujen lopuksi siitä kuului niin huonosti, että mummulaan soittaessa rupesi tuntumaan, että paremmin kuuluisi, jos menis pihalle ja huutais.
Poista