Perjantain mietteitä

Kevätsade lotisee ja rummuttaa kattoon. Melkein tuli uni itsellenikin, kun laitoin nuorimmaista nukkumaan. Talven aikana ehtii unohtaa monenlaista ja yksi niistä on se, miltä kuulostaa kattoon rummuttava sade. Minusta se on hyvä ääni. Toisaalta se ääni käskee vetää peiton korville ja nukahtaa sateen ropinaan, toisaalta ääni kutsuu ulos seisomaan vesisateeseen. Sade houkuttelee vihreyden esiin, puhdistaa ja raikastaa.

Viikon palkkatyöt on saatu päätökseen ja ilta vierähti lapsikuoron kevätkonsertissa lähikaupungissa. Huomasin jälleen kerran olevani kaksijakoinen ihminen siinä mielessä, että yksi puoli minusta inhoaa rutiineja ja toinen puoli elää niistä. Rutiineja inhoava puoli nautti konsertista perjantai-iltana ja päätti taas, ties kuinka monennen kerran, että nyt pitää ryhdistäytyä ja käydä useammin konserteissa, kirkossa ja missä tahansa ihmisten ilmoilla. Toinen puoli taas ei osannut rauhoittua, vaan jonkinlainen outo levottomuus vaivasi koko ajan. Levoton puoli katseli kaikkea jotenkin itsensä ulkopuolelta, eikä kuulunut oikein mihinkään. En osaa päättää, kumpaa ruokin.

Menneellä viikolla on ollut ilo seurata lasten iloa silkasta paskasta. Maatiloiden kevättyöt ovat käynnistyneet ja meidänkin takapihan takana olevalle pellolle aloitettiin "voiman kylvö". Raktorin ääntä on kuunneltu tarkkaan ja silmä kovana seurattu, milloin taas uusi satsi muhevan hajuista voima-ainetta pellolle pärähtää. Siitä asti, kun tässä Puron varresa olemme asustelleet, on takapihan takana ollut heinäpelto. Nyt tulevana kesänä ja syksynä saamme seurata viljan kasvua. Melkein tunnen jo nenässäni sen tuoksun, joka viljapelloilta tulee elokuussa. Se on koulujen alkamisen ja kypsyvän viljan tuoksu.

Peltotöiden seuraamisen ohella takapihan tenavat ovat perustaneet matoklinikan. Klinikan syvin tarkoitus on jäänyt minulle toistaiseksi aika tavalla hämärän peittoon, mutta siihen liittyy paljon kaivamista, kuravettä, likaisia vaatteita, multaisia käsiä ja kymmenittäin matoja.

Ylipäätään, kun mennyttä viikkoa tarkastelee, niin olemme pyörineet pihalla ollessamme kahden asian ympärillä: paskan ajon ja matojen. Olemme pysytelleet siis aivan kirjaimellisestikin ruohonjuuritasolla. Molemmat -siis paska ja madot- tekevät kasvualustastamme parempaa, eivätkä saa meitä luulemaan itsestämme liikoja. Elämälle välttämättömät asiat eivät aina näytä kauniilta tai haise hyvälle. Ehkä pitäisi useamminkin keskittyä vain olennaiseen.

Ei paskempi viikko siis ollenkaan;)

 Hyvää viikonloppua!

p.s. YouTube luo minulle taustamusiikin blogitekstejä kirjoittaessani ja muiden blogeja lukiessani. Opettelen vielä joskus linkittämään tänne kauniita kappaleita, mutta sitä ennen suosittelen mitä lämpimämmin kuuntelemaan Bon Jovin akustisia versioita omista kappaleistaan. Niissä ei ole muuta vikaa kuin se, että kirjoittaminen keskeytyy väkisinkin monta kertaa, kun musiikki vain vie mukanaa.