Piti laittaa tuo otsikko ihan vain jo siitäkin syystä, että pääsee kirjoittamaan uuden vuosiluvun. Vaikka mikään ei varsinaisesti ole eilisen jälkeen muuttunut, niin kyllä tässä vuoden ensimmäisessä päivässä on jonkinlaista uuden alun tuntua joka tapauksessa. Ja eipä siitä varmaan mitä haittaa ole, jos välillä pysähtyy ja miettii hetken aikaa mennyttä ja sitten sitä tulevaakin.
Toivottavasti jokaisella olisi menneestä vuodesta mielessä muutama asia, josta voisi vilpittömästi kiittää. Itselleni mennyt vuosi ei ole ollut mikään maailman huipuin ja hienoin vuosi. Mutta eihän se voi niin mennäkään, että jokainen vuosi olisi entistä parempi. Nyt päättyi aivan ok vuosi ja vuoden päästä katsotaan, mitä tämä vuosi on tullessaan tuonut.
Ainakin tämä vuoden ensimmäinen päivä näyttää tuovan tullessaan auringonpaistetta ja pakkasta. Mies lähti viemään lapsia luistelemaan ja ainakin säätietojen perusteella luistelukelejä näyttää riittävän jatkossakin. Lunta on sen verran hintsusti, että hiihtämisestä luonnonlumella voi vain haaveilla, mutta meillä luistelu onkin se mieluisampi talviurheilumuoto, joten jäälle yritetään päästä niin usein kuin mahdollista. Kasper viihtyi eilen luistimilla kolme tuntia, joten ei mikään huono alku.
Mitäpä sitten uudenvuodenlupauksia? Onko niitä siellä ruudun toisella puolen tehty?
Minä en lupaa mitään, mutta haluaisin yrittää elää todeksi sitä henkeä, jota tuossa kuvassakin on: että tehdään asioita yhdessä, jeesataan toista, kun apua tarvii ja ainakin välillä mennään samaan suuntaan.
Ja huomatkaa muuten tuo mahtava iltataivaan väri, joka aivan vahingossa tallentui eilen myöhään iltapäivällä otettuun kuvaan.
Onnellista ja siunattua loppuvuotta, Puronvarren Ystävät!
Lupaus tuli tehtyä: en osta mitään muuta kuin välttämättömiä asioita kymmeneen viikkoon. Ei siis kukkia, sisustuslehtiä, vaatteita... Tukkakin saa kasvaa rauhassa. Tulee olemaan haastavaa, mutta huomasin olevani ihan liian kiinni materiassa. Tämä toivottavasti palauttelee minut oikeiden ilon aiheiden äärelle...
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä lupaukselta. Ja kymmenen viikkoa taitaa päättyä sopivasti hiihtolomaan. Siinä onkin ideaa, että laittaa lupaukselle jonkinlaisen aikarajan, niin hankalana hetkenä on helpompaa ajatella, että enää niin ja niin vähän jäljellä... Ja tärkeä seikka tuokin, että välillä on hyvä palautella itsensä sinne oikeiden ilojen äärelle. Tsemppiä ensimmäisiin viikkoihin:)
PoistaKyllähän sitä aina jotakin tulee luvattua,on sitten aivan eri asia,toteutuuko ne..
VastaaPoistaNäin on. Mutta ehkä sitä itse kukin kaipaa vuodenvaihteessa jotain tavoitteita tai virstanpylväitä itselleen ja niitä on lupausten muodossa helppo asettaa.
Poista