Talvinen sunnuntai

Ilmojen puolesta tämä päivä on tainnut olla yksi alkaneen vuoden hienoimmista. Yöllä oli satanut kevyttä lunta ja se yhdistettynä päivä päivältä korkeammalle kipuavaan aurinkoon ja mukavaan pikku pakkaseen, maisema näytti kuin suoraan talvisesta satumaasta.

Kävimme ulkoilemassa koko perheellä koulun luistelukentällä. Emme olleet ainoita ulkoilijoita siellä, joten lasten päivittäisen luisteluannoksen lisäksi saimme osamme seurustelunsakramentista. 

 

Talvinen jokimaisema houkuttelisi jäälle kulkemaan, mutta sinne ei ole mitään asiaa.

Niin kuin näkyy, vesi siellä virtaa:

 Ihailen siis maisemaa rannalta ja kävellä köpöttelen tietä pitkin. Syksyn jatkunut sairastelu on tehnyt tehtävänsä ja henkilökohtainen kunto on laskenut kaikkien mahdollisten rajojen alapuolelle. En ole minkäänlaisessa kunnossa. Tästä ei ole suuntaa kuin ylöspäin ja yritän ajatella, että tässä vaiheessa pienikin liikahdus on parempi kuin ei mitään. Kova halu on saada yleiskunto nousemaan, joten vähän kerrassaan kokeilen minkä verran olisi yskimisen puitteissa mahdollisuus liikkua. Onneksi lääkkeetkin alkavat purra vähitellen, enkä enää yski keuhkoja pihalle ainakaan jatkuvasti.

Nyt katse uuteen viikkoon. Tämä onkin ensimmäinen "ehjä" viikko tänä vuonna, ilman mitään arkipyhiä tai muita poikkeuksia. Härkäviikoiksi näitä joulun ja uudenvuoden jälkeisiä viikkoja taidettiin ennen kutsua. Pitkät talviviikot ennen pääsiäistä.

Hyviä härkäviikkoja kaikille!