Oon nelivuotias...

...oppimaan innokas, sain nimen hauskimman Kaapo. 

Ei vaan Nelly. 

Mutta muuten tuo Kaapo-lastensarjan tunnusmusiikki sopii hyvin tähän päivään, 

kun olemme juhlineet meidän kuopustamme,

 keskiviikkona korkeaan neljän vuoden ikään ehtinyttä Nelly-neitiä. 

Keskiviikkoaamuna Nelly keimaili eteisen peilin edessä 

ja totesi hiuksiaan taaksepäin hulmauttaen:

 "Neljä vuotta, kylläpä minä olenkin kasvanut."

Neljä vuotias on mainiossa iässä. 

Monet taidot ovat jo varsin pitkällä 

ja ainakin omasta mielestään hän osaa jo kaikki asiat.

 Mutta samalla saan pitää sylissä vielä ihanan pientä lasta, 

joka aamuyöstä kömpii viereen sänkyyn 

ja nukahtaa lämpimänä keränä kainaloon. 

Kuopuksen osassa Nelly on saanut olla niin pieni tai iso, 

mitä milloinkin on halunnut, tilanteen mukaan. 

Väkisinkin tulee mieleen aika, 

jolloin perheemme esikoinen Kasper täytti neljävuotta 

ja oli samalla isoveli kahdelle pienelle tytölle. 

Ei tainnut äitin syliä riittää samalla tavalla mitä nyt. 

Silloin nelivuotiasta piti isona poikana, 

vaikka nyt jopa vähän hirvittää, miten pieni se "isokin" poika on ollut.

Vaikka mitäpä se jälkikäteen hirvittely mitään auttaa.

Jokainen toimii eri elämänvaiheissa sillä hetkellä käytössä olevien voimavarojen 

ja sen hetkisen tiedon ja viisauden mukaan.

Mutta silti...

Tänään oli kuitenkin Frozen-päivä. 

Sillä ei ole meilläkään vältytty joutumasta Frozen-elokuvan pienten prinsessojen, 

Elsan ja Annan, lumoihin. 

Ja oikein mainioita siskoksia nuo Elsa ja Anna ovatkin: 

sisukkaita, kekseliäitä ja toisistaan huoltapitäviä.  

Nelly pukeutui jo aamusta Nannan joululahjaksi saamaan "kuningatar-Elsa"-mekkoon 

ja alikersantti-täti täydensi varustusta "lousen-talvikkeilla",

kuten Nelly itse asian ilmaisi. 

Tiara, hansikkaat (koska Elsalla on jäävoimia), 

valtikka ja mikä parasta, korkokengät!

Päivän kuningatarta olisi ollut mukava kuvata oikein kunnolla,

mutta aamupäivän jännitys vieraita odotellessa teki tehtävänsä,

eikä yhteistyöhalua kuvaamiseen löytynyt ollenkaan.

Myöhemmin alkuillasta kysyin aivan puoli huolimattomasti,

että josko nyt äiti voisi ottaa muutaman kuvan kuningattaresta.

Vastauksena oli paljon puhuva silmäys ja kommentti: 

"Juts joo, viimeinkin sää sitä kysyit". 

Ja sitten kuvattiin.

Jäätävä pakkaspäivä sujui nopeasti ja mukavasti.

Kiitos kaikille osallisille ja kanssajuhlijoille!

Nokka kohti uutta viikkoa.