Kuusamossa

Viime viikonloppuna meitä kutsui Kuusamo, jonne partiolippukuntamme on useana vuonna syysretken tehnyt. Auto pakattiin niin täyteen kuin saatiin. Aktiivinen viikonloppu, joka tulisi sisältämään monia erilaisia toimintoja, tietää paljon tavaraa. Meidän perheen kohdalla tavaran paljous on kyllä vakio, huolimatta siitä mihin olemme menossa tai mitä tekemässä. 

 Mutta niin vain tavaroinemme perille päästiin. Poroja oli joka puolella. Viime vuonna innostuimme tällä samaisella syysretkellä laskemaan kaikki näkemämme porot. Yritimme samaa nytkin, mutta tällä kertaa sarvipäät viihtyivät tienvierustoilla sen verran isoina laumoina, ettei laskemisesta tullut mitään. Jonnekin 150-200 poron näköhavaintoon pääsimme suunnilleen.

Terassilla

 

Ruka aamuauringossa

Perjantain ajomatkan, majoittumisen ja rennon letkeän iltapalastelun jälkeen koitti lauantaiaamu. Valinnan mukaan iso osa porukasta suuntasi mönkijäsafarille. Itse lähdin omien ja naapurin tyttyöjen kanssa hevostallille. Me emme ole mitään hevoshulluja, eikä kukaan meidän tytöistä ollut ratsastanut koskaan aikaisemmin. Astuimme siis aivan uuteen maailmaan ja uusia kokemuksia ropisikin oikein kunnolla. Jokainen pääsi vuorollaan talutusratsastukseen ja kärryajelulle. Kärryajelu tuotti ylimääräisiä luontoelämyksiä, kun ihailimme samalla kotkan uljasta liitelyä taivaalla ja sen komeaa profiilia korkean koivun latvassa. Nelly uskaltautui harjaamaan lopuksi hevosta.

Iltapäivällä kiipesimme Konttaiselle. Koska mukana oli myös Nelly pienimpänä, evästaukoja pidettiin varsin tiuhaan tahtiin. Suklaan voimalla jaksaa! Polku oli jyrkkä ja jyrkimpiin kohtiin olikin onneksi rakennnettu portaita matkantekoa helpottamaan. Mutta niinhän se aina menee, että lopulta upeat maisemat palkitsevat maitohappoiset jalkamiehet. 

Ei voi muuta sanoa kuin, että meillä on kaunis maa.

Sunnuntaina autot suuntasivat kotia kohti. Ennen kotiin paluuta luvassa oli vielä yksi kohde, mutta siitä seuraa jatkoa myöhemmin...