Onko meillä iso perhe?

En yleensä suuremmin mieti perheemme kokoa. Joskus (hyvin harvoin) saatamme kuulla jonkinlaista kommenttia "suurperheestä", mutta tätä ei usein tapahdu. Itseäni nämä kommentit hämmentävät joka kerta. Ympärillämme on paljon perheitä, joiden koko on tuplaten meidän perheemme koko, joten kuusihenkinen perhe ei ole täällä mikään erikoisuus. 

En myöskään yleensä mieti sitä, minkä verran meillä kuluu ruokaa. Syödä pitää ja vielä monta kertaa päivässä.  Ruokaa kuluu ja on selvää, että kaupassa käydään monta kertaa viikossa ja aika harvoin sieltä yhdellä kassilla selvitään. Näin se vain menee.

Mutta sitten joskus sattuu niin, että käsillä oleva todellisuus ryöpsäyttää kasvoille sen tosiasian, että on meitä kuitekin jonkin verran. Ainakin sen verran, että se joskus saattaa kiinnittää (kiusallistakin) huomiota.

Viikko sitten lauantaina lähdin ruokaostoksille lähikaupunkiin. Kotona tilanne oli selkeä: jääkaappi oli aika tavalla tyhjä ja ajatuksena oli tehdä ruokaostokset niin, ettei viikolla tarvisi kaupasta hakea muuta kuin maitoa ja vähän tuoretavaaa (ja kaikki unohtuneet tavarat). Pakkasin mukaan monta isoa kassia ja hyppäsin autoon. Citymarketissa oli menossa Mammuttimarkkinat ja naivisti ajattelin, että aamulla aikaisin saisin tehdä ostokseni kohtuullisen rauhassa.

Kovinpa olin väärässä. Parkkipaikka oli kohtuu aikaisesta ajankohdasta huolimatta varsin täynnä, mutta aina sitä yksi asiakas vielä sekaan sopii. Ryhdyin tekemään ostoksia ja aivan aidosti nautin siitä, että sain kierrellä kaikessa rauhassa hyllyjä edestakaisin ja miettiä mitä tarvisin. Uskallan jopa väittää niinkin hurjia, etten sortunut mihinkään suurempaan heräteostokseen, vaan kaikki hankinnat olivat tarpeellisia. Kyllähän se kärry "aika" täyteen tuli ennen kuin kassalle asti kerkesin. 

Kassalle oli jonoa. Siinä seisoskellessa sai samalla tehdä huomioita kanssaostajien tavasta käyttäytyä jonossa. Olen ennenkin tullut siihen tulokseen, että eläkeläiset (anteeksi vain) ovat kaikkein huonoimpia jonottajia, enkä tästä mielipiteestäni luovu vieläkään. Oli myös huvittavaa havaita, miten paljon vaivaa jotkut jaksavat nähdä sen eteen, että saavat maksimoitua tarjouskahvipakettien määrän taloutta kohdin. Vinkkinä sanoisin, että jos pariskunta haluaa ostaa tarjouskahvia niin, että molemmmat ostavat samaan talouteen maksimimäärän paketteja, niin itse en välttämättä laittaisi päälle samanlaisia tuulipukuja ja seisoisi peräkkäin samassa kassajonossa.... Ja ehkä laittaisin sinnne ostoskoriin myös jotakin muuta kuin ne pelkät kahvipaketit. Mutta tyyli on kullakin vapaa.

No, pääsinpä sinne kassalle sitten viimein minäkin. Tavaraa oli tosiaan kärryihin kertynyt jonkin verran. Lastasin ruokaa kassahihnalle ja myyjä alkoi vilautella viivakoodeja lukijaan. Takanani oli jonoa noin kymmenen ihmisen verran. Yritin pitää kiirettä ja kiirehdin pakkaamaan tavaroita laukkuihin, koska tila kassahihnalla hupeni uhkaavasti. Kesken kaiken hihna jumittui täysin ja myyjä selitteli hieman anteeksipyydellen, että ostokseni painavat niin paljon, ettei hihna kulje ennen kuin osa ostoksista on pakattu pois. Minä selitin samaan anteeksipyytäään sävyyn, että olisi varmaan pitänyt ottaa mukaan joku pakkausapulainen, mutta en nyt tähän hätään saanut ketään mukaani. Jono takanani kasvoi... Pakkasin, pakkasin ja pakkasin. Hihna nytkähti taas vähän eteenpäin ja jumittui taas. Pakkasin, jono kasvoi, pakkasin, jono kasvoi....

Tuli maksun aika. Summa oli...no, ei se määrä ruokaa ihan ilmaiseksi lähtenyt. Myyjä ojensi lopuksi minulle risteilylahjakortin ja hieman myöntätuntoiseen sävyyn kertoi, että heillä on menossa tällainen kampanja, että isoista ostoksista saa risteilylahjakortin kaupanpäälle. Rahtusen pyörällä päästäni kärräsin kassini autolle. Tuijotin risteilylahjakorttia kädessäni ja mietin, että on lähinnä pilkkaa tarjota risteilyä kaupanpäällisiksi henkiölle, jonka asuinpaikka sijaitsee yli puolentuhannnen kilometrin päässä lähtösatamasta. Olisihan se mahtavaa lähteä, mutta taitaa tällä kertaa arki astua sen verran jykevästi kuvioihin, ettei taida reissu ihan toteutusasteelle yltää. Mutta ehkä siitä kortista on iloa jollekin tuttavalle, joka asuu lähempänä ruuhka-Suomea.

Viime lauantaina kassahihnan jumittaessa olisin vastanut otsikon kysymykseen myöntävästi. Nyt olen taas sitä mieltä, että meitä on juuri sopivasti tänne Puron varteen. Ruuatkin on syöty;)