Talvihorros

Ennalta suunnittelemattomasta syystä näyttää siltä, että tämä blogi vaipui jonkinlaiseen talvi- tai ainakin marrashorrokseen. Mutta sellainen blogi kuin on kirjoittaja, eikä allekirjoittanutta ole viime aikoina voinut liiallisesta aktiivisuudesta syyttää. Taudin kuvaan sopii, että tännekään ei ole uutta tekstiä aikoihin syntynyt. Mutta niin kuin alikersantti-täti suorasanaiseen tapaansa totesi: eivät ne terveille sairaslomaa kirjoita. Täällä ollaan siis painittu aikamoisen väsymyksen kourissa. Kaikki mitä olen saanut tehtyä, on tuntunut tapahtuvan kuin hidastetussa filmissä ja välillä on olo ollut sama kuin sillä, joka seisoo asemalla ja juna toisensa jälkeen porhaltaa ohi, mutta itse ei vaan saa aikaiseksi ponkaista kyytiin.

Mutta eiköhän tämä olotila jossakin vaiheessa reippaammaksi rupea. Rautatablettien ja vitamiinien avulla päivä kerrallaan. Ja samalla tässä on saanut hyvän opetuksen siitä, että asiat hoituvat myös silloin, vaikkei kaikkea mielessä olevaa hommaa teekkään. Jos yhtenä päivänä ei jaksa muuta kuin tehdä ruuan perheelle, niin mahdollisesti seuraavana on virtaa jo imurointiin (tai ehkä sitä seuraavana) ja sehän kuulostaa jo oikein hyvältä. Muu perhe ansaitsee ison kiitoksen, sillä minun ei todellakaan tarvitse tehdä ja jaksaa kaikkea yksin, vaan jokainen tekee osaamisensa ja jaksamisensa mukaan yhteisiä hommia.

 Ja ihanaa on, että tuo pieni potkija tuolla mahan puolella kasvaa ja voi hyvin. On muuten aikamoinen myllääjä. Liekö aika kullannut muistot, mutta minusta tuntuu, etteivät muut lapset ole odotusaikana tuollaista elämää pitäneet:) Ei silti, että se minua haittaisi. Tiedän, että noita potkuja tulee vielä ikävä, joten nyt on aika nauttia niistäkin.

 Pikkuvaatteita olen vähän kerrassaan laitellut laatikoihin valmiiksi. Muu varustelu vauvaa varten on vielä aika alkutekijöissään. Joulun jälkeen sitten, ei tässä vielä kiirettä.

Ja niin, se joulu. Ajatella, että tänään on jo ensimmmäisen adventin aatonaatto. Jouluvalot on ripustettu ja mieli on valmis loppuvuoden tunnelmalliseen juhla-aikaan. Joululauluja on tullut kuunneltua jo aika paljon ja ensimmäiset glögit on juotu. 

Mitään stressiä en aio hankkia. Joulu on joka vuosi samanlainen ja erilainen yhtä aikaa.

 Se tehdään niillä voimilla kuin kulloinkin sattuu olemaan ja ilman mitään tekemistäkin se tulee, onneksi.

Levollista adventtiviikonvaihdetta!